Viimeinen viikko Simon kanssa sujuu touhukkaissa merkeissä ja liian nopeasti. Pikkukoira on melkoinen riiviö, itsepäinen ja vahvalla itsetunnolla varustettu rääpäle, jolla on kerrostalon kokoinen ego. Ja siksi juuri, se on aivan mahdottoman ihana!
Lähestyvää luovutuspäivää ei halua edes ajatella... kovin hankalalta tuntuu juuri tästä otuksesta luopua... *huoks*
Onneksi Simolle löytyi koti, jota mieluisampaa tai sopivampaa ei voisi olla. Ja kun hetken miettii uroksenomistajan riemuja... loputtomia pissamerkkejä siellä ja täällä... sohvanjalassa, yrttimaalla, puhtaissa narulla roikkuvissa lakanoissa, omistajan kengässä ym miellyttävissä paikoissa, ei uroksen kotiinjättäminen tunnukaan enää niin houkuttelevalta =)

Mutta voi tätä katsetta!

Jos oikein tarkkaan katsoo, pienet pirulliset sarvet pullottaa jossain otsanahkan alla...