Tässä Sumon kehityksen tärkeät merkkipaalut parilta viime viikolta:
12.6. avautui silmät
16.6. vakaa näyttää 1008 grammaa, pönäkästä ulkomuodosta huolimatta noustaan jo oikeasti tolpilleen ja mönkiminen alkaa muistuttaa kävelyä
17.6. Sumo alkaa ottaa aktiivisesti kontaktia, aistit on viimein kunnolla avautuneet
18.6. pentulaatikosta pyritään yhä tarmokkaammin omille retkille tutustumaan elämän pikkuihmeisiin. Kehon hallinta on tosin vielä hakusessa ja mieli kirmaa vauhdikkaammin kuin kroppa, jonka seurauksena mennään nenälleen tämän tästä
19.6. Sumo täyttää 3 viikkoa ja saa tulevan perheensä ensivisiitille, pikkukoiran meno on vielä melko rauhallista...

... Kehitys on kuitenkin huimaa tässä vaiheessa elämää!
Pari päivää myöhemmin mennä viipotetaan jo kuin vanhat konkarit. Harjoitellaan jo juoksuaskelia ja pukkihyppelyäkin. Leikitkin onnistuu jo paremmin, kun kroppa tottelee... kuvassa tekniikkaharkkoja pallon kanssa MM-kisojen hengessä =)

Äitikoira seuraa levollisena pikkukoiran puuhia. Nasu & Lelu on nekin päässeet jo hieromaan tuttavuutta pentulaatikon asukin kanssa. Molemmat on pikkukoirasta varsin ihastuksissaan. Nasu-mummua tosin kiinnostaa enemmän Sumon lelut kuin Sumo itse... Mutta aina ipanalta voi naaman ja pyllyn pestä muun touhun ohessa. Lelulle jää sitten leikittäjän osa, joka sopii sille kuin nenä päähän.

Kutsumanimi Sumo on vääntynyt Simoksi, eikä pikkukoira enää edes muistuta sumopainijaa. Olkoon Salainen Agentti siis Simo, kunnes perhe keksii mieleisensä nimen.

Simon opinto-ohjelmaan on sisältynyt myös matolääkkeen maistelua, kynsien leikkausta, reviirin laajentamista muualle asuntoon, painiharjoituksia, murinaharjoituksia, kiinteän ruuan maistelua ja ulkoilman haistelua sylistä käsin.

22.6. Simo painaa 1212 grammaa ja on utelias, aktiivinen pikkukoira touhua täynnä. Ja sitten tapahtuu ensimmäistä kertaa se pieni, liikuttava ele... Simo tepastelee ilahtuneena vastaan ja tervehtii villillä hännänheilutuksella. Tämän eleen näkeminen ensimmäistä kertaa on aina yhtä hieno hetki! Ja kerran tämän opittuaan, iloista hännän tervehdysvispaamista riittää aina kun tavataan.