Kuten aina pentujen kanssa, aika menee kuin pikakelauksella ohi. Kahdeksan työn ja ilon täyteistä viikkoa pikkukoirien kanssa on ohi.
Valtaisat kiitokset jälleen vanhemmilleni & Hennalle, jotka auttoivat nelikon hoidossa. Äidille ihan erityinen kiitos uurastuksesta "kenneltyttönä" !
Pienille Rakkaille eli Aapolle, Pikelle, Epulle & Mörkölle perheineen toivotetaan oikein onnellista yhteiseloa ja paljon yhteisiä vuosia.
=)=)=)=)
Pentulaatikko vaikenee toistaiseksi.

Sunnuntaina oli lähtövuorossa nelikon viimeisenä Eppu Touhupeppu. Eppu oli reipas ja tomera pikku-ukko, eikä sitä haitannut yhtään, vaikka sisarukset olikin jo lähteneet. Hiljaa ja kiltisti se nukkui yön ja puuhasteli päivän tyytyväisenä aikuisten koirien kanssa.
Eppu eli Menninkäinen muutti Helsinkiin Tuhkasen perheen iloksi. Epulla on kaverina 6-vuotias Nakke-cairn, joka on Nasu-mummun pentueveli. Ärripurrilan sukulaiskoiria ja tuttuja ihmisiä siis. Epulle vaaka näytti 2.3 kg lähtöpäivänä.

Ja sitten olikin pesä tyhjä ja Ärripurrilaan laskeutui rauha.

Lauantaina oli lähtövuorossa Pike eli Mörrimöykky. Pike muutti Helsinkiin Marjan & Hanen silmäteräksi. Kuulantyöntäjäneitosemme lähtöpaino oli 2.7 kg.

Lauantai-iltana Mörkö saapui jo ekalle visiitille. Nelikosta oli jäljellä enää Eppu, jonka leikkikaverina Mörkö viihtyi muutaman tunnin, kun oma emäntä palaveerasi työasioita.

Sitten saapui perjantai 17.4., joka oli pötköjen 8-viikkois synttärin aatto. Karvalapsilla oli edessä muutto uusiin koteihinsa ja kasvattajalla vähän haikeat tunnelmat...

Ensimmäisenä nelikosta lennähti maailmalle Aapo, joka muutti melkein naapuriimme Hukan perheen iloksi. Voi sitä pienten emäntien riemua, kun äitinsä kanssa saapuivat noutamaan omaa AapoUunoMörökölliään =) Lähtötohinoissa Aapo unohtui punnita, mutta arvelen herran lähtöpainon olleen n. 2.7 kg.

Myöhemmin illalla oli Mörkön vuoro pakata eväskassi ja lähteä maailmalle. Kovin kauaksi ei Mörkökään muuttanut.... Neiti on sijoituskoirani ja asustelee Lahdessa Hennan & Hirmu-cairnin kaverina. Mörkö tulee siis jatkossakin olemaan Ärripurrilan lauman osa-aikainen jäsen.
Mörkön lähtöpaino oli 2.4 kg.

Hurlumhei pentulaatikolla on hiljentynyt jo pari viikkoa sitten, mutta viimeisen viikon kuulumiset kantakodissa päivitetään tänne näin jälkijunassa...
Pötköjen viimeinen viikko Ärripurrilassa sujui vauhdikkaasti ja riehakkaasti (yllätys, yllätys...). Kaahauksen ja painimisen lisäksi ohjelmassa oli korvakarvojen nyppimistä, tassukarvojen siistimistä, kynsien leikkausta, pöytätreenejä ym. lähdön valmistelua.
Keskiviikkona 15.4. pötköt pakattiin kevythäkissä autoon ja vietiin ajelulle. Määränpäänä oli eläinlääkäri, jossa karvalapset pääsi tarkastukseen ja sirutukseen. Nelikko istui autossa hipihiljaa ja käyttäytyi tohtorilassakin esimerkillisen reippaasti. Pötköt sai terveen paperit ja todistukseen vielä erikseen maininnan "hyväkuntoiset ja pirteät pennut". No pirteitä ovat olleet... ihan överiksi asti. Voi autuus niitä hetkiä, kun nelikko sammuu unten maille =)
Kuvassa Pike päikkäreillä.

Sunnuntain kiltteyskohtauksen jälkeen pikkuväki palasi maanantaina normaalikuvioihin. Ärripurrilassa oli käynnissä varsinaiset Hullut Päivät... ehkä jopa tavallistakin hullummat. Pääsiäisteemaa mukaillen päivä oli kasvattajalle yhtä piinaa ja kärsimysnäytelmää aamusta iltaan.

Silppurit vauhdissa.

Mäyräkoirako? Ei, vaan kiihtynyt pötkö, joka venyy uusiin ulottuvuuksiin haukkuessaan.

Kaikki irtain pöllitään silmän räpäyksessä.

Tauotonta meteliä ja riehulaa riittää.

Ja vähän lisää sitä samaa.

Meininkiä kuvastaa sekin, että pötköt näyttää joka kuvassa tältä.

Tai tältä.

Tai tältä.

Söpöstelykuvia on turha edes toivoa.

Sitten viedään jo sukatkin jalasta.

Ja kun yhtä kieltää, on lopputulos tämä.

Kolme sukkarosvoa jalassa kiinni.

Onneksi huomenna pääsee ansiotyöhön lepäämään.

Sunnuntaina ärripurrilaan saapui kovasti odotettuja vieraita ja karvalapset pääsi todelliseen syyniin. Penskoihin kävi tutustumassa Jago-isän kasvattaja, isoisä-Pösön kotiväki, Nasu-mummun kasvattaja & Muumi-westien emäntä Tuula, joka näki elämänsä ensimmäiset cairnpennut.

Penskat tietysti nautti saamastaan huomiosta ja touhukkaasta päivästä. Kaiken puuhastelun seurauksena riiviöt oli poikkeuksellisen rauhallisia ja onnistuivat näyttämään varsinaisilta herrantertuilta. Ne seisoivat tyylikkäinä trimmipöydällä tarkasteltavina ja käyttäytyivät muutenkin varsin mallikelpoisesti.... vieraskoreaa porukkaa, sillä totuus on toisenlainen...
Yläkuvassa tytöt ja alakuvassa pojat - oikeita wannabe-kullanmuruja.

Kiitokset mukavasta sunnuntaiehtoosta Tarulle, Tuulalle, Annelle, Jarille & Jutalle. =)

On erityisen hauskaa, että niin moni sukulaiskoiran omistaja on nämä pötköt käynyt katsomassa. Edellämainittujen lisäksi pentulaatikolla on vieraillut mm. McPippanilan Tiina ja isäkoiran omistaja Maija. Kiitos ihan kaikille vierailijoille kivoista visiiteistä & hienoista tuliaisista, joita olemme saaneet kassikaupalla.

Pötköillä on tänään 7-viikkois synttärit. Sen kunniaksi otettiin viralliset poseerauskuvat.
Hannalle kiitokset kuvausavusta! =)

Ärripurrin Mörökölli

"Aapo"

Ärripurrin Mustanaamio

"Mörkö"

Ärripurrin Mörrimöykky

"Pike"

Ärripurrin Menninkäinen
"Eppu"

toivottaa Pike & muut ärripurrit

Touhua ja tohinaa riittää edelleen... ärripurrilassa kaikki on vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun. Aktiiviset pikkuotukset on opetelleet avaamaan lipaston alalaatikot ja harrastaneet kehonrakennusta siirtelemällä isoja mattoja eestaas. Eräänä päivänä lähti eteisessä liikkeelle matto, jonka päällä kökötti trimmauspöytä. Pöytä oli jo matkalla keittiöön, joten parikiloisessa pennussa on voimaa kuin pienessä kylässä. Kovasti on äherretty myös kirjahyllyssä kirjallisuuden parissa ja tarmolla osallistuttu lattian moppaukseen. Tytöt varsinkin siivoaa mielellään, mutta Aapo on sen verran äijä, ettei lämpene moppaukselle.

Jotta omatoimisilla pötköillä riittäisi mielenkiintoista (ja sallittua...) puuhasteltavaa, kaivettiin kätköistä esiin viihdykkeeksi kissan rapinapussi. Muut sisarukset yritti vain tehdä pussista silppua, mutta Mörköpä osasi touhuta sen kanssa vaikka mitä. Mörköstä pussi oli tosi jännä ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.... Kunnes joku sisaruksista meni ja kusi pussiin valtameren. Rapinapussi on matkalla kaatopaikalle palveltuaan hyvin kolme terroristipentuetta.

Nimitysuutisia: Menninkäisestä tulee Eppu. Pikku-ukon uusi kutsumanimi vahvistettiin viime viikolla. Kuvassa Eppu riehuu velipojan kanssa, Eppu oikealla.

Toiset tanssii tähtien kanssa, mutta ärripurrilassa on ihan omana ohjelmanumerona

Tanssii tätien kanssa.

Tässä lienee tanssiin kutsu.

Sitten hymyä huuleen ja menoksi.

Ympäriympäriympäri.

Lanteet letkeäksi ja naminami.

Askel askel hyppy. Askel askel hyppy.

Hieman epäselväksi jää, onko kyseessä rumba vai samba.

Vakiotanssien tyylikkyys on tästä kuitenkin kaukana.

Mummu toimii sirkuksen ohjaaja-juontajana.

Taustalla on täysi härdelli käynnissä, joten päätämme lähetyksen

näihin hetkiin & näihin tunnelmiin.

Lauantaina tuli matkamittarissa 6 viikkoa täyteen, joten sen kunniaksi tuoreet naamakuvat & painot.

Ärripurrin Mörökölli on saanut kutsumanimekseen Aapo ja elopainoa pikkumiehellä 1822 g.

Ärripurrin Mustanaamio on jo pitkään ollutkin Mörkö ja neitoselle vaaka näytti 1802 g.

Ärripurrin Mörrimöykky on Pike ja edelleen nelikon kuulantyöntäjä lukemilla 1958 g.

Ärripurrin Menninkäinen ei ole vielä saanut kutsumanimeä, mutta ärripurrilassa sitä puhutellaan Pikku-Ukoksi nimitysuutisia odotellessa. Ukko on ollut nelikon pienin koko ajan, vaikka silläkin on painoa muhkeat 1590 g.

"Pikkuiset" on siis olleet ruoka-aikaan kotona, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Niille on maistunut kaikki hyvin, eikä kiinteän syömistä ole tarvinut juurikaan harjoitella. Kunhan on tökännyt kupin nenän alle ja katsellut, kun se tyhjenee =)

Ja siltikin, vaikkei nälkää tarvitse nähdä ja kiinteää sapuskaa syödään kuin vanhat tekijät, pikkuväkeä suututtaa valtavasti se, että

Maitobaari on kiinni ja sen hanat suljettu ! Järkyttävää !!

Synttäripäivänä tämä asia suututti pikkuväkeä niin, että se nousi kapinaan ja protestoi asiaa äänekkäästi koko päivän. Tyhmät synttärit, kun ei pääse edes baariin ! Vesi on pahaa ja kuppikin on ihan väärän värinen !!

Vesi kyllä menee alas paremman puutteessa, mutta Aapon piti kupille aina haukkua hetki, ennenkuin siitä saattoi juoda. Tämä kupin komentaminen loppui, kun keltainen kuppi vaihdettiin vaaleanpunaiseen. Kuppi siis todellakin oli väärän värinen =)

Onneksi maitobaari unohtui pian ja hermoja raastava huuto loppui sunnuntaina.

Hiljaisista & leppoisista pötköistä on jäljellä enää vain muistot. Tilalle on tullut neljä rähisevää riiviötä eli normaalia terrierilasta. No, harvinaisen pitkään ihanaa hiljaisuutta & seesteisiä hetkiä näiden kanssa riittikin..... *huoks*

Kun kiukku ja riekkuminen menee ihan överiksi, otetaan avuksi hoitotädit. Äiti-Ruutilla alkaa nimittäin olla huumorintaju pötköjen kanssa loppu, mutta Lelu & Mummukoira pitää huolen koirantaimien koulimisesta ja viihdyttämisestä.

Pötköt rakastaa Lelua ihan erityisesti ja välillä sekin meinaa olla nelikon kanssa pulassa, vaikka sukkela & ketterä otus onkin.

Mummunkin kanssa yritetään riehua, mutta hammastelut jää yrityksen tasolle. Mummu sanoo itsevarmana penskoille, että onhan näitä riehuloita nähty ja putsaa niiltä pyllyt, mikä pikkuväkeä harmittaa. Mummuun ei ihan uskalla hampaita kokeilla, joten parempi vaan terottaa naskaleita kaverin kinttuun.

Ja sitten voikin taas jatkaa armotonta menoa Lelun kanssa.

Jos penskat meinaa mennä ylikierroksille, Mummu saa ne rauhottumaan. Nasun ei tarvi niitä edes komentaa... riittää, että se saapuu paikalle ja pikkuväki menee ihan veltoksi.

Nasu taitaa tuumata, että nämä riehulat oli sitten tässä. Ja oliko tässä muka joku ongelma?

Tuskin... mummuauktoriteetti kehiin, niin loppuu se turha kikkailu.

Ja taas on blogin päivityksiin livahtanut puolentoista viikon tauko =/
Ylimääräistä vapaa-aikaa (esim. läppärin räpeltämiseen) ei liikaa jää... siitä pitää huolen pötköt ja pentulaatikolla vierailijat, joita ärripurrilassa on käynyt sankoin joukoin. Vierailijathan on varsin tervetulleita ja tärkeitä jo pentujen sosiaalistamisenkin vuoksi... Vaikkei näiden pötköjen sosiaalisuudessa mitään ongelmaa ole. Kaikki ihmiset on ihania, eikä niitä tarvitse yhtään ujostella.


Jossain välissä pötköt ehti täyttää viisi viikkoa ja nyt on jo kuudeskin täynnä. Pötköjen valtakunnassa on edelleen kaikki hyvin. Suu on täynnä naskalihampaita, joilla nikerretään kaikkea mahdollista. Vauhtia & toimintaa on tullut tuhat prosenttia lisää... tällaiset seesteiset pötköttelyhetket alkaa olla harvinaista herkkua....


Viisiviikkoinen Muru (Mörrimöykky) oli hetken aikaa "vapailla markkinoilla", kun siitä tehty varaus peruuntui. Parissa päivässä Murulle löytyi kuitenkin uudet, omat ihmiset ja samalla Muru nimettiin Pikeksi.

Edistyksellisenä neitokaisena Mörkö yrittää jo nostaa korvansa pystyyn. Kavereilla vielä lerpattaa.

Joka päivä on jotain uutta jännää ja reviiri laajenee. Huushollista on tutkittu joka nurkka ja kolmella aikuisella koiralla on täysi työ näiden neljän villikon kaitsemisessa. Kuvassa tytöt on löytäneet aarteen, jonka jakamisesta ei päästä yhteisymmärrykseen.

Karvalapset voi edelleen hyvin, vaikka blogin päivityksissä on ollutkin puolentoista viikon tauko... Monenmoiset velvollisuudet ja kasvattajan sairasloma on vierottaneet tietsikasta ja nettielämästä lähes täysin. Tässä kuitenkin tiivistettynä viime viikon tapahtumia:


Perjantaina pötköt muutti asumaan olohuoneeseen väljempiin tiloihin. Muutto ei juurikaan aiheuttanut hämmennystä pikkuväessä ja lisätila otettiin tehokkaasti käyttöön. Vauhtia & vaarallisia tilanteita alkaa riittää, vaikka pötköt on edelleen harvinaisen hiljaista ja leppoista porukkaa.

Lauantaina pikkuväki täytti kokonaiset 4 viikkoa. Poseerauskuvat jäi kaikessa hötäkässä ottamatta, vaikka eräät on hyvinkin kuvauksellisia...

... ja eräät sitten ei ole =) Yläkuvan kaunokki on Muru (Mörrimöykky) ja alemman naamakuvan alien on Mörkö (Mustanaamio). Mörköä kiinnostaa enemmän kameran tekniset ominaisuudet ja maku, kuin kuvauskohteena söpöstely.

Pienet rottakoirat harjoittelee tuleviin tehtäviin Ikean tuliaisella. Tapporavistuksia treenataan ahkerasti pehmohiireen ja kaverin niskanahkaan. Kuvassa mallia näyttää Menninkäinen. Viikonloppuna puhkesi kulmahampaat ja nyt pikkuriiviöillä on jo suu täynnä naskaleita. Kiinteää ruokaa on harjoiteltu syömään ja ruoka hupenee lautaselta jo kiitettävää tahtia.

Edellämainittujen lisäksi opinto-ohjelmassa on ollut runsaasti kaikenlaista pikkuaskaretta ja vapaavalintaisia aineita. Kynsiä on leikattu, matolääkettä maisteltu, tarpeita tähdätty paperille kohtuullisella osumatarkkuudella, painittu, leikitty, harjoiteltu haukkumista, tutustuttu lauman muihin aikuisiin koiriin, viihdytetty vieraita ja keksitty äitikoiralle viihdykettä.

Ruutin onneksi pienten paristoista loppuu lataus melko lyhyeen... ainakin vielä toistaiseksi.
Ja pikkuväen mielestä Ruuti on kyllä ehdottomasti maailman paras Äiti.