Juhannuspäivänä Simo viettää 4-viikkois synttäreitään ja meitä hemmotellaan ihanalla kesäsäällä. Simo pääsee tutustumaan ulkoilmaelämään todenteolla .

Sosiaalistumisharjoituksia on jatkettu ihmisvieraiden ja oman lauman aikuisten koirien kanssa, eikä pikkukoiralla näyttäisi sen suhteen mitään ongelmia olevan. Lelun kanssa välillä jo vähän riehaannutaankin ja Lelu rakastaa Simoa, kuten pentuja yleensäkin.

Simo suhtautuu kaikkeen uteliaasti, mutta järkevästi. Vielä ei ole tullut vastaan asiaa, joka oikein pelottaisi. Tyytyväisen ja tasapainoisen tuntuinen pikkuotus, jolle elämä on yhtä suurta tutukimusretkeä.

Juhannuksena puhkesi ensimmäiset hampaatkin, mutta vielä vieraiden varpaat sai olla ihan rauhassa. Kunhan tästä viikko vierähtää eteenpäin, on meno ja meininki jo päässyt valloilleen.

Juhannuksena harjoiteltiin kuitenkin jo ekat tapporavistukset Ikean pehmohiiruun.

Ja Simo on myös kova poika antamaan tassua, kesken viidakkoseikkailunkin =)

Tässä Sumon kehityksen tärkeät merkkipaalut parilta viime viikolta:
12.6. avautui silmät
16.6. vakaa näyttää 1008 grammaa, pönäkästä ulkomuodosta huolimatta noustaan jo oikeasti tolpilleen ja mönkiminen alkaa muistuttaa kävelyä
17.6. Sumo alkaa ottaa aktiivisesti kontaktia, aistit on viimein kunnolla avautuneet
18.6. pentulaatikosta pyritään yhä tarmokkaammin omille retkille tutustumaan elämän pikkuihmeisiin. Kehon hallinta on tosin vielä hakusessa ja mieli kirmaa vauhdikkaammin kuin kroppa, jonka seurauksena mennään nenälleen tämän tästä
19.6. Sumo täyttää 3 viikkoa ja saa tulevan perheensä ensivisiitille, pikkukoiran meno on vielä melko rauhallista...

... Kehitys on kuitenkin huimaa tässä vaiheessa elämää!
Pari päivää myöhemmin mennä viipotetaan jo kuin vanhat konkarit. Harjoitellaan jo juoksuaskelia ja pukkihyppelyäkin. Leikitkin onnistuu jo paremmin, kun kroppa tottelee... kuvassa tekniikkaharkkoja pallon kanssa MM-kisojen hengessä =)

Äitikoira seuraa levollisena pikkukoiran puuhia. Nasu & Lelu on nekin päässeet jo hieromaan tuttavuutta pentulaatikon asukin kanssa. Molemmat on pikkukoirasta varsin ihastuksissaan. Nasu-mummua tosin kiinnostaa enemmän Sumon lelut kuin Sumo itse... Mutta aina ipanalta voi naaman ja pyllyn pestä muun touhun ohessa. Lelulle jää sitten leikittäjän osa, joka sopii sille kuin nenä päähän.

Kutsumanimi Sumo on vääntynyt Simoksi, eikä pikkukoira enää edes muistuta sumopainijaa. Olkoon Salainen Agentti siis Simo, kunnes perhe keksii mieleisensä nimen.

Simon opinto-ohjelmaan on sisältynyt myös matolääkkeen maistelua, kynsien leikkausta, reviirin laajentamista muualle asuntoon, painiharjoituksia, murinaharjoituksia, kiinteän ruuan maistelua ja ulkoilman haistelua sylistä käsin.

22.6. Simo painaa 1212 grammaa ja on utelias, aktiivinen pikkukoira touhua täynnä. Ja sitten tapahtuu ensimmäistä kertaa se pieni, liikuttava ele... Simo tepastelee ilahtuneena vastaan ja tervehtii villillä hännänheilutuksella. Tämän eleen näkeminen ensimmäistä kertaa on aina yhtä hieno hetki! Ja kerran tämän opittuaan, iloista hännän tervehdysvispaamista riittää aina kun tavataan.

Pentulaatikossa on edelleen kaikki hyvin, vaikka kuulumisia ei olekaan päivitetty puoleentoista viikkoon. Tuttu ilmiö, joka toistuu aina, kun pennut lähtee liikkeelle... Aika menee pentujen puuhastelua ja kehitystä ihastellessa. Siinä unohtuu tietokoneet ja telkkarit, kun paras luonto-ohjelma pyörii omassa kodissa 24/7. Ja näköjään on ihan sama, onko pentuja yksi vai useampi =) Yhdessä on työtä vähemmän, mutta kaiken vapaa-ajan sen kanssa saisi silti kulumaan. Ja toisaalta, ainokaisen kanssa täytyy touhuillakin vähän enempi, kun ei sillä ole niitä sisaruksia kavereina.

Mutta hyvin täällä siis voidaan, niin pikkuotus kuin äitikoirakin.

Valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti & poika ottaa rennosti ja elämä on leppoisaa muillakin, kun yöunet on taattu. Sumolla on painokäyrät tapissa... keskiviikkona ylittyi kilo ja mörssäri täyttää parin päivän päästä vasta 3 viikkoa. Maitobaarissa taidetaan tarjoilla tällä kertaa jotain supermuskelimaitoa?
Pikkuotus näkee jo paremmin ja äänimaailmakin on avautunut, koska se alkaa reagoida ympäristöönsä. Jaloilleenkin se on päässyt ja kävelyä harjoitellaan huojuvin jaloin. Tästä alkaa ne pentulaatikon mielenkiintoisimmat vaiheet, kun kehitystä tapahtuu nopeaan tahtiin ja pikkukoiraan alkaa saada kontaktia. Se on aina yhtä jännittävää ja ihanaa aikaa =)

Meidän pullerolla on silmät auki. Ikkunoista näkee siis vihdoin sisään ja aika sielukas katse pikkuotuksella onkin =)
Tyyppi täytti lauantaina kokonaista 2 viikkoa, avasi synttärin kunniaksi silmät ja täräytti punnituksessa vaakaan lukemat 815 grammaa. Maitobaarissa on siis tankattu ahkerasti ja pikkuotus alkaa muistuttaa sumopainijaa. Taidammekin kutsua Salaista Agenttia Sumoksi, kunnes joku keksii sille jonkin järkevämmän kutsumanimen.

Pentulaatikossa vallitsee edelleen rauha ja letkeä meininki, joten raportoitavaa ei juurikaan ole. Paitsi se, että Ruuti & Sumo muutti jo puolivälissä viime viikkoa työhuoneeseen asumaan. Pentulaatikkoa on yleensä pidetty ensimmäiset kolme viikkoa makkarissa ja pentujen lähdettyä liikkeelle, ne on siirretty majailemaan omaan huoneeseen. Sumo alkoi kuitenkin harrastaa äänekästä yöelämää, joten se sai muuttaa omaan huoneeseen äitikoiran kanssa jo etuajassa. Tyyppi on sen verran ovela, että nukkui inahtamatta aamusta iltaan kuin oikea herranterttu. Mutta kello kun löi 12 yöllä, alkoi laatikossa käsittämätön mölinä ja ähellys. Pari yötä valvottuamme yökyöpeli sai makkarista häädön ja rauha palasi taloon.

Meidän minikoiralla tuli matkamittarissa ensimmäinen viikko täyteen. Tyyppi voi hyvin ja entistäkin pulleammin. Se pötköttelee pentulaatikossa leppoisasti hipihiljaa. Laatikosta kuuluu korkeintaan tyytyväistä tuhinaa tai suun maiskutusta, kun maitobaarin antimet maistuu erityisen namilta.
Vaaka näytti viikon ikäiselle pullerolle tasan 500 g, eli juhlamokka-koko on jo saavutettu =)

1-viikkois virstanpylvään kunniaksi voidaan jo julkistaa tyypin tuleva, virallinen nimikin.
Nimeksi piti ensin tulla ihan jotain muuta... Mutta kun hepun syntymäaika on täsmälleen klo 0.07, ei nimeksi voi laittaa mitään muuta kuin
Ärripurrin Salainen Agentti.

Keskiviikkoaamun punnitus: Poitsulla ikää 4 vrk ja vaaka näyttää 408 g.
Paksukainen elää yltäkylläisyydessä ja elämä hymyilee.

Ruuti on kyllä maailman paras ja asialleen omistautunein Äiti! Ja autuaan onnellinen sellainen.
Tohelon järkevämpi sivupersoona on taas puhjennut kukkaan äitiyden myötä.

Aika pian kävi ilmi, ettei tällä kaverilla ole mitään hätää. Ekan vuorokauden jälkeen tyyppi alkoi notkua maitobaarissa useammin ja paino nousi kohisten. Se on hiljainen ja tyytyväisen oloinen pötköttäjä.

Tässä tyyppi on nukahtanut kesken mönkimisen. Etujalat on edelleen matkalla jonnekin.

Ja nallen kainalossa otetaan turvalliset torkut, jos äitikoira on lähtenyt jalottelemaan.

Vajassa kolmessa vuorokaudessa koiranalku on nostanut painoaan lähes 100g syntymäpainosta, joten pulleasti voidaan.

Nyt uskaltaa jo huokaista helpotuksesta =)

Pikkuotus on ollut ensihetkistä asti varsin jäntevän ja reippaan oloinen tyyppi. Maitobaarissa se viihtyi kuitenkin melko harvoin ja siksi olinkin aluksi pikkuisesta vähän huolissani... Se oli hiukan unelias ja tankkasi turhan harvoin. Kuitenkin se söi ihan itse ja pysyi tississä kiinni kuin liimattuna. Maito ei vaan maistunut riittävän usein.

Muutenkin, kun pentuja on vain yksi ja tällainen tilanne meillä aivan uusi, huolestuu lähes kaikesta mahdollisesta. Saako ainokainen maidon herumaan? Tarviiko se ärsykkeitä syödäkseen, kun ei ole kavereita tuuppimassa ja ryömimässä yli? Kun emä on melkoinen maitotehdas, saako ainokainen tissit tyhjennettyä? Ellei saa, iskeekö nisätulehdus ja maito menee kokkareiksi? Jne jne jne....

Ja ihan turhaa huolestumista! Mutta sellainenhan valvonut & väsynyt ihminen on... turhanmurehtija =)

Pennun isä on Norcairn's Cotton Eyed Joe eli Lego. Oma kimppaurokseni ja tanskantuontimme, jolla näyttelyistä 2 x SERT. Lego luonnetestataan heti sen täytettyä 2 v.
(kuva: Tiina)

Emä on meidän ikioma Ruuti eli Ärripurrin Tehotyttö, jolla on näyttelyistä ERI ja lte 174 +++ laukausvarma.

(kuva: Mika Huolman)

Ja tässä pariskunnan aikaansaannos, brindle poika, joka putkahti maailmaan 59 vrk astutuksesta 29.5. klo 00.07. Pikku-ukko syntyi peräpää edellä ja painoi syntyessään 228 g.

Ärripurrilan pentulaatikossa on taas tuhinaa.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä 29.5. Ruuti synnytti yhden uroksen ja yhden nartun.
Narttupentu valitettavasti menehtyi synnytyksessä. Molempien pentujen liikkeet tuntui pontevina vielä samana päivänä, joten elossa olivat molemmat. Narttu syntyi kuitenkin sikiöpussi rikki, takajalat edellä ja jäi toisesta takajalasta vielä kiinni synnytyskanavaan. Jouduin kääntämään pentua ja auttamaan sen ulos. Sainkin sen nopeasti ja nätisti autettua maailmaan, mutta silti liian myöhään. Pieni oli menehtynyt, eikä sitä saatu enää elvytettyä.

Surullista, sillä tyttöä oli kovasti toivottu ja odotettu juuri tästä yhdistelmästä. Olisimme mielellämme jättäneet sen kasvamaan kotiin äiti- ja mummukoiran seuraksi. Tällä kertaa tämä toive ei kuitenkaan täyttynyt.
Meillä on kuitenkin hieno pikkupoika ja tyytyväinen emo, joiden elämää pentulaatikossa saamme seurata. Iloitsemme siis siitä mitä on saatu, eikä murehdita sitä mitä olisi voinut olla.