Meidän pienestä ihanuudesta on kuoriutunut esiin kauhea riiviö. Ilmekin on sellainen, että otsalohkosta kuuluu koko ajan sursursur, kun kuumeisesti mietitään seuraavaa mahdollista kepposta. Simo ei onnistu enää edes nukkuessaan näyttämään herrantertulta.

Huh hellettä, sanoo Simo... mutta vauhti ei hiljene yhtään. Se on oppinut kaikenlaista, mitä ei vielä tarvitsisi todellakaan osata... portaita se osaa jo kulkea ihan itse molempiin suuntiin, astumisotteita harjoitellaan edelleen ja haukkumalla yritetään saada oma tahto läpi. Hohhoijaa.
Kohta se varmaan jo nostaa koipeakin?

Ja tutkimusretket on pihanurmikolta laajentuneet viidakkoseikkailuihin. Ensi viikolla Vauhti-Simo sitten pääseekin ensivisiitille metsään.