Pentulaatikko vaikenee jälleen, uusia villikkoasukkeja odotellessa.
Vauhti-Simolle, Kaarinalle & Nikolle toivotetaan sylintäydeltä
onnea, iloa ja monia yhteisiä, vauhdikkaita vuosia =)

Sitten onkin jo tiistai, 27.7. jolloin Simo muuttaa uuteen kotiinsa. Ärripurrilan nurmikolla otetaan vielä viimeiset riehulat koko porukalla ja keppileikit mummun kanssa, Kaarinaa ja Nikoa odotellessa.

Illalla lähetetään pikkukoira ruokapussukoineen ja tykötarpeineen Kaarinan sylissä kohti Espoota ja uusia seikkailuja. Ja Ärripurrilaan jää valtava Simo Sukkelan kokoinen tyhjiö.

Sunnuntaina Simo pääsee ekalle metsäretkelleen. Hihnassa kävelyäkin on jo harjoiteltu, joten varusteiksi otetaan kaulapanta ja talutin, vaikka metsässsä pikkukoira saakin viipottaa vapaana. Ihan kahdestaan mennään, jotta näen miten otus toimii uudessa ympäristössä ilman aikuisten koirien tukea.
Ja hyvinhän se sujuu. Metsä on jännittävä paikka, muttei Simoa yhtään pelota. Uteliaana maistellaan kaikkea, sujuvasti ylitetään puunrunkoja ja oksia ja yritetään kiivetä kivelle tähystämään.
Muurahainen pääsi puraisemaan vatsanahkaan, joka aiheutti pienet hepulit sammalikossa. Mutta eipä sekään juuri menoa haitannut.

Lauantaina Simo täyttää 8 viikkoa ja näyttää poseeratessaan tältä.
Karkeaa karvaa pukkaa jo kohisemalla, eikä pehmeää pennun höttökarvaa ole missään vaiheessa ollutkaan. Äitikoira Ruuti oli samanlainen pienenä, niukka- ja karkeakarvainen.

Viimeinen viikko Simon kanssa sujuu touhukkaissa merkeissä ja liian nopeasti. Pikkukoira on melkoinen riiviö, itsepäinen ja vahvalla itsetunnolla varustettu rääpäle, jolla on kerrostalon kokoinen ego. Ja siksi juuri, se on aivan mahdottoman ihana!
Lähestyvää luovutuspäivää ei halua edes ajatella... kovin hankalalta tuntuu juuri tästä otuksesta luopua... *huoks*
Onneksi Simolle löytyi koti, jota mieluisampaa tai sopivampaa ei voisi olla. Ja kun hetken miettii uroksenomistajan riemuja... loputtomia pissamerkkejä siellä ja täällä... sohvanjalassa, yrttimaalla, puhtaissa narulla roikkuvissa lakanoissa, omistajan kengässä ym miellyttävissä paikoissa, ei uroksen kotiinjättäminen tunnukaan enää niin houkuttelevalta =)

Mutta voi tätä katsetta!

Jos oikein tarkkaan katsoo, pienet pirulliset sarvet pullottaa jossain otsanahkan alla...

Pentublogin päivityksiin pääsi livahtamaan loppumetreillä pitkä paussi. Elämä luovutusikäisen pennun kanssa on sen verran lystikästä, ettei tietsikan ääreen juuri malta pysähtyä =)
Jälkikäteen siis päivittelen tänne Simon viimeiset kuulumiset kantakodista.

Maanantaina olimme käyneet pikkuotuksen kanssa tohtorilassa ja keskiviikkona jo saapui sappihappotestin tulokset. Tulos oli ok, joten siltä osin voidaan huokaista helpotuksesta.