Pikkuväki on siirtynyt vauvaleluista kunnon saalistus- ja taisteluleikkeihin. Pehmoleluja on otettu hengiltä napakasti ja ihan oikein ottein. Usein ravistelun kohteena on myös sisarusten nahka ja hännät.

Suklaahippu ja Suffeli antaa pesukarhulle kyytiä

Tytsyt & Pikkuveli taistelee saaliista

Pikkuveli kesyttää hillerin


Ja taas saa pesukarhu osansa

Supersalmiakki roudaa kaatoa talteen

Viisikon retket ulottuu jo kaikkialle huushollia. Tomerasti ne on yrittäneet myös talonvaltausta... kohteena Lelun ikioma ilotalo (Happy House). Valtausjoukkojen etunenässä marssii Pikkuveli ja Laku, kuten niillä yleensäkin on tapana...

Lelu on osoittautunut loistavaksi leikittäjäksi jälleen. Se rakastaa pentuja ja osaa peuhata niiden kanssa oikein nätisti. Se pitää puolensa viisikon hyökkäyksiä vastaan hyvin, vaikka yhtään pärähdystä ei sen suusta ole kuulunut. Pärinäkasvatuksesta onkin vastanut Mummu, joka pitää lapsenlapset kuosissa ja opettaa niille koiramaisia tapoja.

Kuvassa telmii Lelu & Pikkuveli (Siirappinekku). Taustatukea antaa Suffeli.

Talonvaltaajista yksi hyväksyttiin tervetulleeksi jakamaan Lelun piilopirtin. Laku on ihan erityisesti Lelun mieleen ja sai luvan tulla pötköttämään viereen... mökki meinaa kuitenkin käydä ahtaaksi, joten vierailija sai siirtyä osittain ulkomajoitukseen =)

Viides viikko

Leppoisat pentuajat on takanapäin ja kotirauhalle voi heittää hyvästit. Pikkuväki alkaa olla vauhdissa ja melkoisia villikkoja ovatkin. Tutkimusretket laajenee koko ajan ja leikit muutuu hurjemmaksi. Pikkutassuilla mennään jo tuhatta ja sataa korvat tötteröllä. Viisikko nujakoi aidoin ärrieriottein ja melkoisin äänitehostein =)

Suffeli

Äitikoira on aloittanut vieroituksen ja maitobaarin antimia on tarjolla enää harvakseltaan. Kiinteää ruokaa syödään kuitenkin hyvällä ruokahalulla ja kaikki uppoaa, mitä eteen kannetaan... nappulat, raejuustot, jauhelihat, murremixit ym aikuisten eväät. Pullerot ei siis turhia kranttuile.

Suklaahippu

Pennut on alustavasti varattu yhtä urosta lukuunottamatta. Hänellekin ottajia olisi ollut, mutta odottelemme vielä juuri sitä oikeaa kotia...

Alkaa myös uhkaavasti näyttää siltä, että toinen neitokaisista jää kantakotiin laumanvahvistukseksi. Vakaa päätös siitä, ettei tähän huusholliin tarvita neljättä koiraa, murenee päivä päivältä pahemmin...... *huoks*

Sukulaku

Neljäs viikko

Hei hulinaa! Pikkuväki on harjoitellut kävelyä huojuvin jaloin ahkerasti jo edellisellä viikolla ja nyt tassut alkaa totella jo paremmin. Haukkumista harjoitellaan unissaan ja tapporavistuksia kaverin nahkaan. Pennut ottaa aktiivisesti kontaktia ja myös hännän tervehdysvispaaminen opitaan... Ele, joka on aina yhtä liikuttavaa nähdä ensikertaa =)

Lelut kiinnostaa kovasti ja on ahkerassa käytössä. Jauhelihaa ja velliä syödään lautaselta sottaisin tuloksin, vesikupista maistellaan vetta ja uitetaan siellä vähän tassujakin. Pentulaatikosta on luovuttu ja tilalle hankittu oikea peti. Sisäsiisteyden alkeita harjoitellaan myös ja osumatarkkuus sanomalehdelle alkaa olla kohtuullinen.

Keskinäisen nujakoinnin ohella tutustutaan mummukoiraan, Ruuti-tätiin ja uusiin ihmisvieraisiin. Jossain välissä leikataan taas kynnetkin, joten touhua ja tohinaa riittää.

Lipaston alle on kiva ryömiä päikkäreille, vaikka ihan oma petikin on olemassa. Yötkin nukutaan jo hipihiljaa aamuun asti, joten univelkaa ei näiden otusten kanssa ole juurikaan päässyt kertymään.

Sunnuntaina 10.4. ottopojat palaa takaisin omaan kotiin ja oman emon hoiviin. Vähän tuntuu haikealta luopua näistä lainalapsista... Terhakoita ja suloisia otuksia, jotka minimaalisen ikäeron johdosta sulautuivat mainiosti meidän pesueeseen. Sohvi tosin ei ollut moinenskaan, vaikka pentulaatikossa väki väheni. Riittää, että siellä on joku kotona... asukkien lukumäärää ei lasketa =)
Pranksterilaan lähetetään terveisiä pikkutiikereille ja toivotellaan hyviä vointeja edelleen.

Kolmas viikko

Pikkuväellä aistimaailma alkaa avautua. Silmät on auki ja ääniinkin jo vähän reagoidaan. Äitikoira voi hyvin, eikä Sohvin lääkekuuri ole vaikuttanut pikkuotusten masuihin tai ruokahaluun. Maitoa riittää seitsemään suuhun erinomaisen hyvin, mutta Sohvin taakkaa helpotetaan hieman tarjoamalla koiravauvoille tuttipullosta maissivelliä.

Toisinaan velli maistuu mainiosti...

... ja toisinaan sitten taas ei ollenkaan.

Kolmannen viikon ehtoopuolella aloitetaan myös jauhelihan maistelu ja annetaan koko konkkaronkalle matokuuri.

Matolääkkeen maistelu saa aikaan hyvin närkästyneitä ilmeitä...

... ja kuplivia naamatauluja =)

Viikon lopulla isoimpien poikien painot lähentelee 800 grammaa ja pikkuväki saa visiitille ensimmäiset ihailijat. Tähän asti laatikolla on vieraillut vain Sohvin kotiväki ja Jutta.

Elämä pentulaatikon äärellä on senverran touhukasta ja mielenkiintoista, että näppiksen naputtelu ja blogipäivitykset on unohtuneet täysin. Ärripurrilan herkkupennuilla on kaikki hyvin ja ainoa syy hiljaiseloon on blogikirjoittajan tietokoneen välttely =)

Tällä hetkellä pentulaatikon asukit on jo neljäviikkoisia, mutta ennen reaaliaikaan palaamista, pieni kurkistus ensimmäisiin viikkoihin:

Toinen viikko

Sohvin viisikko & ottopojat pötköttelevät tyytyväisinä ja kasvavat tasaisesti. Ottopojilla oli aluksi vatsat vähän sekaisin, mutta tilanne rauhottui canicur & nutriplus-kuurilla. Maitobaarin antimista on nautittu hyvällä ruokahalulla ja vatsavaivoista huolimatta paino on noussut pienin, mutta tasaisin askelin.

Synnytyksen jälkeen Sohvi on ollut koko ajan hyvävointinen ja virkeä. Synnytyksen jälkeistä päivää lukuunottamatta ei lämpöä, vuotoa tai jälkisupistuksia ole ollut. Ruoka on maistunut erinomaisesti, vatsa ollut kunnossa ja maitotehdas pyörinyt täydellä teholla. 28.3. Sohvin vointi muuttui illalla äkisti huonoksi. Alkoi supistukset, joita tuli melko tiuhaan ja tila oli selvästi kivulias. Sohvi kulki häntä roikkuen, selkä köyryssä alakuloisena, eikä oikein jaksanut keskittyä pentuihinsa... Siitä samantien soitto päivystävälle lääkärille, joka ei suhtautunut asiaan kovinkaan vakavasti, eikä varsinkaan halunnut meitä myöhäisillasta vastaanotolleen. Siispä yö odottelua ja heti aamusta soitto omalle lääkärillemme, jonka vastaanotolle pääsimme välittömästi. Otettiin röntgenkuvat , joista selvisi ettei kohtuun ollut jäänyt mitään ylimääräistä. Kohdussa oli kuitenkin runsaasti limaa ja verikokeissa leukkarit lievästi koholla, joten Sohvilla diagnosoitiin alkava kohtutulehdus, kuten olin epäillytkin. Kotiin palasimme huojentunein mielin, antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera. Jo iltapäivällä kipulääkkeen vaikutus alkoi näkyä ja Sohvi oli taas oma iloinen itsensä ja hoiti tunnollisesti jälkikasvuaan. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä, eikä tulehdus ehtinyt päästä valloilleen.

Pikkuväki on autuaan tietämätön äitikoiran vaivasta ja muustakin maailman menosta. Pentulaatikossa nukutaan tyytyväisinä kieli keskellä suuta ja haaveillaan seuraavasta tankkauksesta maitobaarissa.

Tokalla viikolla on edessä ensimmäinen kynsien leikkaus ja pikkuhiljaa odotellaan silmien avautumista. Viikon lopulla, viisikon viettäessä kaksiviikkois-synttäriään punnituksen lukemat näyttää muhkealle:

Suklaahippu 565 g, Suffeli 615 g, Supersalmiakki 603 g, Sukulaku 565 g ja Siirappinekku 519 g.