Syntyessään kaikki pennut oli 150-160 grammaisia. Hyvin nopeasti toisena syntynyt tyttö alkaa kuitenkin menettää painoaan, vaikka syö normaalisti. Sen syntymäpaino oli 165 ja muutamassa vuorokaudessa paino romahtaa 120 grammaan. Sen suu on ehjä, eikä ruokahalussa ole mitään vikaa. Muutenkin pentu on hiljaisen ja tyytyväisen oloinen, vaikka paino putoaa ja putoaa... Olen varma, että pennussa on jotain vikaa ja menetämme sen. Sitä on autettu tissille ja pidetty lämpimänä ja annettu vastiketta muutaman kerran. Varsinaista tehoruokintaa ei ole aloitettu, koska en halua heikkoja yksilöitä väkisin pitää hengissä pulloruokinnalla. Luonnon valintoihin ei mielestäni pidä liiaksi puuttua...

Tätä pikkuista rimpulaa luontoäiti ei kuitenkaan halunnut karsia joukosta. Se sitkeilee omin avuin hengissä ja vaikuttaa pientä kokoaan lukuunottamatta terveeltä ja elinvoimaiselta koiranalulta. Paino junnaa edelleen paikallaan, joten on pakko tehdä nopeita päätöksiä pikkuisen suhteen. Päätän aloittaa tehoruokinnan eli vastiketta pullolla tissimaidon lisäksi. Luontoäiti ei tätä rääpälettä nitistänyt, eli tuskin se on minunkaan tehtäväni. Ehkä niin ei ole sittenkään tarkoitettu.

Tehoruokinnan avulla pikkuinen alkaa nostaa painoaan minimaalisin askelein. Se pystyy nostamaan painoa aluksi vain viisi grammaa vuorokaudessa. Paino kuitenkin nousee hitaasti, mutta varmasti. Koko ajan pentu on ollut pirteä ja hiljainen, joten uskon ja toivon sen voivan suhteellisen hyvin. Se on kuitenkin sisaruksiaan huomattavasti pienempi.

Kuvissa pennut on viikon ikäisiä. Yläkuvassa pikkuinen on läjän alimmaisena ja alakuvassa pikkunaama ylempänä.