Karvalapset voi edelleen hyvin, vaikka blogin päivityksissä on ollutkin puolentoista viikon tauko... Monenmoiset velvollisuudet ja kasvattajan sairasloma on vierottaneet tietsikasta ja nettielämästä lähes täysin. Tässä kuitenkin tiivistettynä viime viikon tapahtumia:
Perjantaina pötköt muutti asumaan olohuoneeseen väljempiin tiloihin. Muutto ei juurikaan aiheuttanut hämmennystä pikkuväessä ja lisätila otettiin tehokkaasti käyttöön. Vauhtia & vaarallisia tilanteita alkaa riittää, vaikka pötköt on edelleen harvinaisen hiljaista ja leppoista porukkaa.
Perjantaina pötköt muutti asumaan olohuoneeseen väljempiin tiloihin. Muutto ei juurikaan aiheuttanut hämmennystä pikkuväessä ja lisätila otettiin tehokkaasti käyttöön. Vauhtia & vaarallisia tilanteita alkaa riittää, vaikka pötköt on edelleen harvinaisen hiljaista ja leppoista porukkaa.
Lauantaina pikkuväki täytti kokonaiset 4 viikkoa. Poseerauskuvat jäi kaikessa hötäkässä ottamatta, vaikka eräät on hyvinkin kuvauksellisia...
... ja eräät sitten ei ole =) Yläkuvan kaunokki on Muru (Mörrimöykky) ja alemman naamakuvan alien on Mörkö (Mustanaamio). Mörköä kiinnostaa enemmän kameran tekniset ominaisuudet ja maku, kuin kuvauskohteena söpöstely.
Pienet rottakoirat harjoittelee tuleviin tehtäviin Ikean tuliaisella. Tapporavistuksia treenataan ahkerasti pehmohiireen ja kaverin niskanahkaan. Kuvassa mallia näyttää Menninkäinen. Viikonloppuna puhkesi kulmahampaat ja nyt pikkuriiviöillä on jo suu täynnä naskaleita. Kiinteää ruokaa on harjoiteltu syömään ja ruoka hupenee lautaselta jo kiitettävää tahtia.
Edellämainittujen lisäksi opinto-ohjelmassa on ollut runsaasti kaikenlaista pikkuaskaretta ja vapaavalintaisia aineita. Kynsiä on leikattu, matolääkettä maisteltu, tarpeita tähdätty paperille kohtuullisella osumatarkkuudella, painittu, leikitty, harjoiteltu haukkumista, tutustuttu lauman muihin aikuisiin koiriin, viihdytetty vieraita ja keksitty äitikoiralle viihdykettä.
Ruutin onneksi pienten paristoista loppuu lataus melko lyhyeen... ainakin vielä toistaiseksi.
Ja pikkuväen mielestä Ruuti on kyllä ehdottomasti maailman paras Äiti.
Edellämainittujen lisäksi opinto-ohjelmassa on ollut runsaasti kaikenlaista pikkuaskaretta ja vapaavalintaisia aineita. Kynsiä on leikattu, matolääkettä maisteltu, tarpeita tähdätty paperille kohtuullisella osumatarkkuudella, painittu, leikitty, harjoiteltu haukkumista, tutustuttu lauman muihin aikuisiin koiriin, viihdytetty vieraita ja keksitty äitikoiralle viihdykettä.
Ruutin onneksi pienten paristoista loppuu lataus melko lyhyeen... ainakin vielä toistaiseksi.
Ja pikkuväen mielestä Ruuti on kyllä ehdottomasti maailman paras Äiti.