Kaiken tavanomaisen riekkumisen lisäksi ärripurrilassa vietettiin torstaina viisikon 7 viikkois synttäreitä.
Tunnelmia loppuillasta kuvaa hyvin lainattu runo:

Nuuskamuikkusen juhlijan laulu

"Voi sua, pientä juhlijaa
aamu jo alkaa sarastaa
kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään
väsymys tuntuu käpälään
et löydä kotohon."

-Tove Jansson-

Viisikon mielestä häkki on hieno keksintö.
Pennut on saaneet tutustua häkkiin ihan omaehtoisesti. Häkki on eteisessä ovi aina avoinna tutustumiskäyntejä varten. Ottipa siellä muutama tenava päikkäritkin, kunnes keksivät häkille parempaakin käyttöä. Sinne voi nimittäin kätevästi sulkea kuria pitävän Muumin. Saa taas hetken riehua rauhassa. Kuvassa Ronja muumihäkinvartijana.

Nasu-äiti yrittää toisinaan paeta riiviöitä häkin rauhaan. Silloin äipsän saa kivasti ahdistettua nurkkaan ja voi testata kuinka kauan sen hermot kestää. Testaajana Maisa.

Ajattelin, että olisipa mukava saada riiviöistä muutama kunnollinen yksilökuva pitkästä aikaa. Aikaakin kuvaamiseen olisi ruhtinaallisesti, sairaslomalla kun olen. Koska viisikko on melkoisen vauhdikas kööri, kuvaussession ajoitin hetkeen, jolloin pennut on väsyneitä ja rauhallisia. Tai niin luulin... Parin tunnin peuhaamisen jälkeen kuvat näytti yhä tältä:

Eikä merkkiäkään vauhdin hiipumisesta. Yksilökuvia on mahdoton saada, koska kuvassa on AINA nujakoiva kasa pentuja. Naamakuviakin on mahdoton saada, koska päälimmäisenä kuvassa on yleensä tassunpohjat tai ahteri. Poseerauskuvia vasta onkin mahdoton saada, koska eihän nämä kestä paikallaan...... Paitsi nukkuessaan jotenkuten.

Ja lisää otoksia, jotka mielikuvissani piti olla jotain ihan muuta........

Joskus saattaa saada vain yhden pennun kuvaan, mutta silloinkin yhtä huonoin tuloksin. Aina on jotain parempaakin tekemistä, kuin poseerata mamin kameralle.

Apuva! Kuvausapuva tahtoo hän.

Nimitysuutisia.

Teletapista eli Herra Tappisesta tulee hartaan harkinnan jälkeen Duffy.
Sanalla on kuulema juuret skotlannin kielessä (duph) ja se tarkoittaa mustaa. Tuleva omistaja tuumasi nimen sopivan mainiosti pienelle, mustanaamaiselle koiralle ja olikin siinä ihan oikeassa.
=)

Elämän täytyy jatkua, vaikka yksi on joukosta poissa. Eikä riiviöviisikon kanssa edes ehdi kauaa surisemaan (suremaan siis).
Tenaville hankittiin viime viikolla viihdykkeeksi kissan rapinapussi. Pussi ei aluksi juurikaan kiinnostanut. Pikkuväki tuhahteli halveksien kissankuvatuksilla koristeltua hökötystä. Tänään rapinapussi alkoi sitten jo kiinnostaa... Pussissa piipahdettiin useampaan otteeseen Ruuti joukon johtajana. Lopulta pikkuväki taisi kuitenkin todeta, että pussi on hauskimmillaan revittynä ja retuutettuna. Kuten kaikki muukin irtaimisto.

















Sidostesukka voisi pikkuväen käsittelyssä kestää, mutta matot ei........ *huoks*
Vaan niinhän sitä perinnejollotuksissa todetaan, että lapsi on terve kun se leikkii.

Pieni Terminaattorimme muutti eilen koirien taivaaseen. Sen elämä ehti kestää vain 6 lyhyttä viikkoa.
Jo varhain heräsi epäilys, ettei kaikki ollut tällä pikkuisella kohdallaan. Ensimmäiseltä lääkärikäynniltä palasimme vielä toivoa täynnä yhdessä kotiin. Eiliseltä lääkärikäynniltä palasin kotiin yksin. Terminaattorilla todettiin kehityshäiriö. Muita vaihtoehtoja ei jäänyt, kuin auttaa pieni koiranalku ikiuneen. Hirmuisen surullista.

Ärripurrin Terminaattori
12.10.2006 - 24.11.2006

Rauhaisaa unta, pieni rakas.

"Tuli yö ja suuret tähdet, ja hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona."

-Tove Jansson-

Nimitysuutisia

Eilen on vahvistettu seuraavat nimitykset:
Tenavatähdestä tulee "Ronja", Trullista "Maisa", Tankerosta "Tankero" ja Tehotyttö onkin jo pitkään ollut "Ruuti".
Teletapin ja Terminaattorin nimitykset on edelleen harkinta-asteella =)
(kuvassa Maisa)

Ruuti rakensi tänään majan.
Sillä taisi olla vähän tylsä päivä, joten jotain haastavaa tekemistä oli keksittävä?
Kun tulin kotiin, se istui upouudessa majassaan kovin tärkeän näköisenä. Hätäisesti malttoi käydä tervehtimässä ja kiiruhti takaisin majaansa. Tappinen yritti talonvaltausta, mutta Ruuti antoi sille häädön välittömästi. Pikkuinsinööri oli kovin leuhka aikaansaannoksestaan. Tosin kattona toimiva sanomalehti oli käytetty pissapaperi, joten materiaalivalinnoissa olisi voinut tarkempikin olla. Onneksi insinööri ei kuitenkaan kaksupaperia rakennustöissä käyttänyt.

Sunnuntai oli taas varsinainen puuhapäivä sekä karvalapsille että kasvattajalle.
Pentulaatikolla riittää edelleen vierailijoita, joten jo pelkkä pullanpaisto, kahvinkeitto ja kaksun lapiointi pitäisi yhden pikkumamman kiireisenä. Sen lisäksi karvalapsilta leikattiin kynnet ja tassukarvat, ne tutustuivat trimmipöytään ja häkkiin, retkeilivät ympäri huushollia, retuuttivat terapiakoira Muumia, olivat valokuvamalleina ja teroittivat naskaleitaan vierailijoiden varpaisiin. Tähän lisäksi keskinäistä nukajointia, kotitöissä avustamista ynnä muuta tavanomaista pikkuväen askaretta.
Onneksi osan vierailijoista voi laittaa töihin =) Kummitustäti joutui taas kerran kuvaajaksi ja Jutta kynsienleikkuutalkoisiin. Päivän päätteeksi pikkumamma oli ihan maitohapoilla ja olisi toivonut karvalastenkin olevan, jotta meno hetkeksi rauhoittuisi.
Mutta kun ei niin ei. Karvalasten duracellit kestää ja kestää............ Ja jos ne joskus loppuukin, niin ei varmuudella kaikilta samaan aikaan. Aina siellä on joku pieni riiviö hereillä ja toimintavalmiina.

Ilmeestä päätellen Tankero (keskellä) on keksinyt seuraavan kivan kolttosen...?

Maitobaari on enää rajoitetusti auki. Oikeastaan se on lähestulkoon suljettu.
Tämä aiheuttaa pikkuväessä hetkittäin itkua, sekasortoa ja kiukkua. Äitimokoma käy näyttäytymässä sillointällöin, muttei piittaa avata baaria.
Ensimmäinen askel kohti aikuisuutta on otettu, vaikka tästä on pienillä vielä pitkä matka......

Karvalapsilla 5 viikkoa matkamittarissa.
Viralliset poseeraukset sunnuntailta Hannan käsialaa.

Tankero

Tenavatähti

Teletappi

Tehotyttö

Terminaattori

Trulli

Tänään karvalapsilla onkin ollut erityisen touhukas päivä.
On irvistelty matolääkkeelle, nujakoitu, hauskuutettu vieraita, nujakoitu, laajennettu reviiriä keittiöstä muualle asuntoon, nujakoitu, opeteltu syömään kuivamuonaa ja nujakoitu. Välillä on otettu pienet päikkärit, että jaksaa taas nujakoida.
Pikkuisten uravalintakin alkaa hiljalleen hahmottua. Näistä tulee luultavasti avustajakoiria.
Pikkuväki nimittäin avustaa mielellään ihan kaikissa kodin askareissa (jos vain saa tilaisuuden). Kuusi pikkuruista avustajaa osallistuu jopa siivoukseen, joka on kotitöistä niitä ikävimpiä. Avustajakoirien työnlaadussa on tosin kovasti toivomisen varaa. Intoa löytyy enemmän kuin osaamista.
Toisaalta, ovathan avustajat vielä kovin nuoria -suorastaan lapsityövoimaa- joten ehkä ne vielä oppivat huolellisemmin siivoamaan, kunhan hieman varttuvat................ ?

...OLEN OLLUT VÄHÄN VILLI, osa 2
Näkymiä tiistairauhasta =)

Päivän teemana:
OLEN OLLUT VÄHÄN VILLI
Meno alkaa olla melkoista......

Viikonloppuna vietettiin virallisia pentulaatikon avajaisia.
Ovesta tupsahteli tasaisin väliajoin mukavia vierailijoita. Karvalapset saivat paistatella koko viikonlopun ehtymättömän ihastelun ja hämmästelyn kohteena. Fanittajat otettiin reippaina vastaan pienet hännät vispaten. Rapsuttajia riitti jokaiselle ja niiden sormiin oli lysti teroittaa uusia kulmahampaita.
Karvalapset sai tuliaisiakin. Erityisen mieluinen on Tiinan tuoma tiikeri, jonka kanssa on otettu erä jos toinenkin totista painia. Kuvassa hippiäissarjassa painiva Tenava.

Hyvää Isänpäivää!

Kuvassa karvalasten isä pentuna (kuva Tiina Markula)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Kipot ja kupit aiheuttaa edelleen hämmennystä ja niistä on otettava mittaa monta kertaa päivässä. Vesikupin tarkoitusta on monesti istuttava ihan miettimään. Siellä on yritetty uittaa lelua, tassua sekä häntää ja onpa siitä toisinaan erehdytty juomaankin. Kipoista jännittävin on äitikoiran oma ruokakuppi. Sinne mahtuu kokonainen peukaloinen retkeilemään.

Keskiviikkona meillä vieraili luontaisterapeutti arvioimassa karvalasten ja äitikoiran vointia. Nasulle suunniteltiin äitiysloman jälkeiseen elämään uutta ruokavaliota ja evääksi saimme vielä homeopaattisia valmisteita. Mukavan rauhallisen hoitohetken vastapainoksi rämäpäät päättivät nujakoida oikein urakalla. Kunnon painin jälkeen ladattiin duracellejä hetki ennen uusintakierrosta.

Äitikoira alkaa olla karvalapsiin vähän väsynyt. Ennen oli sentään yksi turvapaikka, jonne karvalapsia pääsi pakoon. Nyt sekin on valloitettu.

Tänään oli pikkuväellä jännittävä päivä... Evästä saa muualtakin kuin maitobaarista!
Jauhelihaa on maisteltu jo pari päivää, mutta tänään se tarjoiltiin ekaa kertaa lautaselta. Voi sitä tohinaa. Lautasella tunnelma oli vähän kuin pitkätossun kotona; kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Vesikuppiin tutustuttiin sitten ihan omia aikojaan. Enimmäkseen siellä uitettiin jalkoja ja turpakarvoja. Pikkumimmi innostui kupista juomaankin...... Taisi vesi olla pöyristyttävän pahaa? Ilmeet ainakin oli samanlaiset, kuin matolääkkeen jälkeen.
Kynnet on taasen leikattu ja leluja ravisteltu tappomielessä. Pörinä on hurjaa, kun resulle näytetään terrierimäisiä otteita. Kunnon pörinä lisää kolmeviikkoisen katu-uskottavuutta kummasti.
Ja hännälle on keksitty muutakin käyttöä kuin se, että siitä voi vetää kaveria takaperin. Pikkuväki osaa jo tervehtiä hännänheilutuksella äitikoiraa ja kasvattajaa. Pienten häntien tervehdysvispaaminen on erityisen liikkistä =)