Pentulaatikko

2011-06-12T12:16:00.002+02:00

Ärripurrilasta toivotetaan Elsalle, Elvikselle, Kustille & Naksulle perheineen hyviä vointeja ja

oikein onnellista yhteiseloa!

Pentulaatikko on jälleen hiljentynyt... ainakin toistaiseksi.

2011-06-12T12:09:00.003+02:00

Ärripurrilan elämää jäi sulostuttamaan Sukulaku eli Laku. Ainakaan toistaiseksi ei neitokaisesta raaskittu luopua, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

"Joko voidaan lopettaa mallina olo? Hölmöä hommaa"

Laku tuumaa

2011-06-12T12:03:00.002+02:00

27.5. Siirappinekku eli Naksu pääsi omaan kotiinsa, jonne sitä oli jo kovasti kaivattu. Naksu muutti Kausalaan Miettisen perheen iloksi ja tulevaksi harrastuskaveriksi.

"Onko ihan pakko vielä pönöttää?"

2011-06-12T11:50:00.002+02:00

Siirappinekku eli Naksu jäi Ärripurrilaan vähän pidempään, kun tuleva perhe joutui odottamaan kesälomien alkamista. Naksulla & Lakulla oli varsin lystiä kaksistaankin, eikä sisaruksia ehditty juurikaan kaivata. Elämä kahden pennun kanssa oli huomattavasti aiempaa rauhallisempaa... mutta uusien kepposten ja keksintöjen määrä varmasti tuplaantui. Kuvassa kaksikko on keksinyt mennä sanomalehtikoriin painimaan ja pissalle. Siistejä kakaroita :)

2011-06-12T11:46:00.002+02:00

19.5. Suffeli muutti Lahteen, Jalkarantaan Luukkosten perheen silmäteräksi. Suffeli on uudelta kutsumanimeltään Kusti.

2011-06-12T11:35:00.002+02:00

14.5. oli Supersalmiakin vuoro päästä omaan kotiin. Supersalmiakki on kutsumanimeltään Elvis ja asustelee Espoossa Ellosten & Tarkkosten ilona. Aiemmin heidän perheeseensä kuului kasvattini Ärripurrin Tankero "Helmut", joka valitettavasti menehtyi tapaturmaisesti maaliskuussa. Helmutin veljenpoika Elvis lähti siis paikkaamaan jäänyttä cairnpojan kokoista tyhjiötä.

2011-06-12T11:30:00.002+02:00

Ensimmäisenä uuteen kotiinsa muutti Suklaahippu, joka sai kutsumanimekseen Elsa. Elsa muutti 13.5. Tampereelle Helenen ja Martin sydänkäpyseksi.

2011-06-12T11:12:00.008+02:00

Melkoiseen pyöritykseen pikkuväen kanssa joutui myös Ärripurrilan aikuiset koirat. Mummukoiraan karvalapset suhtautuivat kunnioittavasti, mutta leikkitädit Lelu & Ruuti saivat hulinasta osansa.

Lelu, Suffeli, Siirappinekku & Sukulaku

Laku tsekkaa Lelun purukaluston

Ruuti & ipanat

Ruuti on saatu kumoon

ja edelleen Ruuti & pojat telmimässä

Aikuisten ja pikkuisten yhteiselo sujui kuitenkin
ihan hyvässä yhteisymmärryksessä

2011-06-12T10:01:00.009+02:00

Sohvin viisikko täyttää tänään 12 viikkoa. Karvalapset on lentäneet pesästä maailman tuuliin aikapäiviä sitten ja elämä Ärripurrilassa hiljentynyt. Viimeiset viikot pikkuotusten ja lukuisien vieraiden kanssa oli siinä määrin touhukasta, että pentulaatikon kuulumiset jäi päivittämättä. Lisätään viimeiset kuvat & kuulumiset kuitenkin näin 3 kk-synttärin kunniaksi:

Tylsiä hetkiä ei pienten villikoiden kanssa koskaan ollut. Naperot kehittyivät hienosti, touhusivat reippaina ja tutustuivat varsin rohkeasti uusiin asioihin pihapiirissämme. Jutan kanssa veimme karvalapset ensimmäiselle, pienelle metsäretkelle, joka sekin sujui varsin vauhdikkaasti ja pelottomasti... ylimääräisiä sydämentykytyksiä sai vain joukon kaksijalkaiset kaitsijat, jotka hämmentyneinä seurasivat pikkukoirien määrätietoista ja itsevarmaa etenemistä metsässä. Saimme kuitenkin pidettyä lauman kasassa ja kotiin palasi yhtä monta tyhmänrohkeaa pikkukoiraa, kuin metsään oli lähtenytkin :)

Karvalasten opinto-ohjelmaan kuului edelleen tapakasvatuksen ja hoitotoimenpiteiden harjoittelua, pöydällä pönöttämistä ym vähemmän villiä toimintaa. Leikin ja ruuan avulla harjoiteltiin myös luoksetulon alkeita, joka oli pennuille hauskaa ja luontevaa touhua.
Sappihappotestin tuloksetkin saapuivat ja testitulos oli kaikilla viidellä ok. Maksimissaan arvo saa olla 10 ja viisikolla se oli kaikilla 2. Hieman huojentuneimmin mielin voi päästää pikkukoirat maailmalle, vaikkei tämäkään testitulos ole mikään muuttumaton, kiveenhakattu totuus.
Kahdeksannella viikolla osalla pennuista oli vielä toinen korva lupassa, mutta samsalabim - yhdessä yössä kaikki loputkin korvat nousi pystyyn. Luovutuksessa kaikilla kääpiöillä oli kuulotutkat jo tanassa.

Alla muutama kuva karvalasten touhuista ikäviikoilla 7-8.

Suffeli & Supersalmiakki

Sukulaku & Suffeli

Suklaahippu viittomassa

Suklaahippu & aarre

Supersalmiakki kaahailee

Siirappinekku

Sukulaku

Suffeli

2011-05-09T08:07:00.002+02:00

Hyvää Äitienpäivää Sohville

kaikille muillekin maailman äideille

toivottaa Herkkupennut

2011-05-09T07:09:00.007+02:00

Seitsemäs viikko

Tähänki(kin) viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista touhua ja tohinaa. Pikkuväellä vauhti vain kasvaa ja seesteiset unihetket harvenee... tuntuu että kääpiöistä aina on joku hereillä riiviöimässä ja keksimässä uusia kepposia. Eikä tämä viisikko ole todellakaan sieltä hiljaisimmasta päästä... Mölyapinoiden sukua nämäkin ja erittäin aktiivisia sellaisia =)

Onneksi viikonlopulla ilma viimein lämpenee ja pikkuväki pääsee kunnolla ulos purkamaan pahinta puhtiaan.

Torstaina käydään myös ensimmäisellä autoajelulla ja huristellaan eläinlääkäriin tarkastukseen, sirutettavaksi ja verikokeisiin. Autoilu sujuu mallikelpoisesti, ketään ei touhu pelota ja matka menee rennosti nukkuen ja hipihiljaa... Kukaan ei yökkää boxiin ja lääkärissäkin ollaan reippaina monenmoisista toimenpiteistä huolimatta. Tyytyväisiä ja ylpeitä saadaan olla näistä riiviöistä!

Lääkärintarkastuksessa kaikki on ok, sydänäänet normaalit ja kaikilla poitsuilla jo kulkuset laskeutuneet. Suklaahipulla todetaan yläpurenta, mutta se on ollutkin nähtävissä koko ajan, eikä onneksi haittaa neitokaisen syömistä mitenkään. Alaleuka on leveä ja kulmahampaat oikealla kohdalla, vaikka leuka vähän lyhyempi onkin. Sisaruksilla purennat on ok ja sappihappotestin tuloksia joudutaan odottelemaan vielä ensi viikkoon.

Viikonloppuna pikkuväki täyttää seitsemän viikkoa, joten äitikoira Sohvi muuttaa takaisin omaan kotiin, jonne sitä on kovasti ikävöity. Pennut on olleet kiinteällä ravinnolla jo jonkin aikaa ja mummukoira & muut ärripurrilan otukset jatkaa viisikon kasvatusta ja leikittämistä, joten Sohvi urakka voi päättyä hyvillä mielin. Lauantaina Sohvi pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee trimmattuna ja puunattuna kotia kohtia.

Aamuauringossa äitikoira telmii vielä viisikkonsa kanssa pihalla

ja tarjoaa jopa maitobaarista huikat ennen kotimatkaa.

Viisikko ja Äiti... on se äipsäkin siellä jossain kasan alimmaisena.

Sitten pienet puutarhurit kiinnostuu yrttimaan siivouksesta ja mullan kaivelusta.

Suklaahippu & Supersalmiakki

Suffeli & sisarukset

Sukulaku

Siirappinekku

Viikonloppuna käy myös monia mukavia vieraita ja ulkoilua harrastetaan aherasti ihanan lämpimässä säässä. Illalla peuhataan vielä Nasun, Ruutin & Lelun kanssa pihalla, joten tylsiä hetkiä ei viisikolla ole.

2011-05-09T06:54:00.008+02:00

Vappuna viisikolla tuli matkamittarissa 6 viikkoa täyteen. Merkkipäivän kunniaksi kuvattiin hauskoja pikkunassuja... joka osoittautui aika haastavaksi tehtäväksi näiden villikkojen kanssa. Paikallaan pysyminen on niin mahdottoman vaikeaa ja pienet kidat aina ammollaan valmiina haukkaamaan jotain =)

Suklaahippu

Suffeli

Supersalmiakki

Sukulaku

Siirappinekku

Lisäksi kuvaaminen on kamalan tylsää puuhaa.... Laku ainakin tuumaa.

2011-05-02T22:52:00.010+02:00

Kuudes viikko

Viisiviikkoiset tutkimusmatkailijat laajentavat edelleen toimintasädettään ja siirtyvät ulkomaailmaan seikkailemaan. Pikkuväkeä ei uudet kuviot juurikaan hämmennä... päinvastoin. Tarmokkaana ja hännät innosta vispaten otetaan vastaan kaikki uudet asiat. Pihalla vauhti kasvaa entisestään, eikä vielä ole tullut vastaan asiaa, jota pikkuotukset osaisi pelätä.

Risuja kuskataan kuin kalleinta aarretta.

Metsurin vika on selvästi peritty keppihullulta mummulta.

Ja lisää risusavottaa...

Käpykin mahtuu juuri ja juuri pieneen suuhun kuskattavaksi.

Pienet luolakoiran alut haluaisi tarkistaa jokaisen kolon... Onneksi kivijalan tuuletusaukoissa on verkot... muuten näitä neropatteja olisi etsitty talon alta. Aika rohkeita viisiviikkoisia ovat :O

Suklaahippu

Suffeli

Supersalmiakki

Sukulaku

Siirappinekku

2011-04-29T08:27:00.006+02:00

Pikkuväki on siirtynyt vauvaleluista kunnon saalistus- ja taisteluleikkeihin. Pehmoleluja on otettu hengiltä napakasti ja ihan oikein ottein. Usein ravistelun kohteena on myös sisarusten nahka ja hännät.

Suklaahippu ja Suffeli antaa pesukarhulle kyytiä

Tytsyt & Pikkuveli taistelee saaliista

Pikkuveli kesyttää hillerin

Ja taas saa pesukarhu osansa

Supersalmiakki roudaa kaatoa talteen

2011-04-29T07:58:00.008+02:00

Viisikon retket ulottuu jo kaikkialle huushollia. Tomerasti ne on yrittäneet myös talonvaltausta... kohteena Lelun ikioma ilotalo (Happy House). Valtausjoukkojen etunenässä marssii Pikkuveli ja Laku, kuten niillä yleensäkin on tapana...

Lelu on osoittautunut loistavaksi leikittäjäksi jälleen. Se rakastaa pentuja ja osaa peuhata niiden kanssa oikein nätisti. Se pitää puolensa viisikon hyökkäyksiä vastaan hyvin, vaikka yhtään pärähdystä ei sen suusta ole kuulunut. Pärinäkasvatuksesta onkin vastanut Mummu, joka pitää lapsenlapset kuosissa ja opettaa niille koiramaisia tapoja.

Kuvassa telmii Lelu & Pikkuveli (Siirappinekku). Taustatukea antaa Suffeli.

Talonvaltaajista yksi hyväksyttiin tervetulleeksi jakamaan Lelun piilopirtin. Laku on ihan erityisesti Lelun mieleen ja sai luvan tulla pötköttämään viereen... mökki meinaa kuitenkin käydä ahtaaksi, joten vierailija sai siirtyä osittain ulkomajoitukseen =)

2011-04-29T07:15:00.005+02:00

Viides viikko

Leppoisat pentuajat on takanapäin ja kotirauhalle voi heittää hyvästit. Pikkuväki alkaa olla vauhdissa ja melkoisia villikkoja ovatkin. Tutkimusretket laajenee koko ajan ja leikit muutuu hurjemmaksi. Pikkutassuilla mennään jo tuhatta ja sataa korvat tötteröllä. Viisikko nujakoi aidoin ärrieriottein ja melkoisin äänitehostein =)

Suffeli

Äitikoira on aloittanut vieroituksen ja maitobaarin antimia on tarjolla enää harvakseltaan. Kiinteää ruokaa syödään kuitenkin hyvällä ruokahalulla ja kaikki uppoaa, mitä eteen kannetaan... nappulat, raejuustot, jauhelihat, murremixit ym aikuisten eväät. Pullerot ei siis turhia kranttuile.

Suklaahippu

Pennut on alustavasti varattu yhtä urosta lukuunottamatta. Hänellekin ottajia olisi ollut, mutta odottelemme vielä juuri sitä oikeaa kotia...

Alkaa myös uhkaavasti näyttää siltä, että toinen neitokaisista jää kantakotiin laumanvahvistukseksi. Vakaa päätös siitä, ettei tähän huusholliin tarvita neljättä koiraa, murenee päivä päivältä pahemmin...... *huoks*

Sukulaku

2011-04-20T22:14:00.006+02:00

Neljäs viikko

Hei hulinaa! Pikkuväki on harjoitellut kävelyä huojuvin jaloin ahkerasti jo edellisellä viikolla ja nyt tassut alkaa totella jo paremmin. Haukkumista harjoitellaan unissaan ja tapporavistuksia kaverin nahkaan. Pennut ottaa aktiivisesti kontaktia ja myös hännän tervehdysvispaaminen opitaan... Ele, joka on aina yhtä liikuttavaa nähdä ensikertaa =)

Lelut kiinnostaa kovasti ja on ahkerassa käytössä. Jauhelihaa ja velliä syödään lautaselta sottaisin tuloksin, vesikupista maistellaan vetta ja uitetaan siellä vähän tassujakin. Pentulaatikosta on luovuttu ja tilalle hankittu oikea peti. Sisäsiisteyden alkeita harjoitellaan myös ja osumatarkkuus sanomalehdelle alkaa olla kohtuullinen.

Keskinäisen nujakoinnin ohella tutustutaan mummukoiraan, Ruuti-tätiin ja uusiin ihmisvieraisiin. Jossain välissä leikataan taas kynnetkin, joten touhua ja tohinaa riittää.

Lipaston alle on kiva ryömiä päikkäreille, vaikka ihan oma petikin on olemassa. Yötkin nukutaan jo hipihiljaa aamuun asti, joten univelkaa ei näiden otusten kanssa ole juurikaan päässyt kertymään.

2011-04-20T22:01:00.002+02:00

Sunnuntaina 10.4. ottopojat palaa takaisin omaan kotiin ja oman emon hoiviin. Vähän tuntuu haikealta luopua näistä lainalapsista... Terhakoita ja suloisia otuksia, jotka minimaalisen ikäeron johdosta sulautuivat mainiosti meidän pesueeseen. Sohvi tosin ei ollut moinenskaan, vaikka pentulaatikossa väki väheni. Riittää, että siellä on joku kotona... asukkien lukumäärää ei lasketa =)
Pranksterilaan lähetetään terveisiä pikkutiikereille ja toivotellaan hyviä vointeja edelleen.

2011-04-20T21:30:00.005+02:00

Kolmas viikko

Pikkuväellä aistimaailma alkaa avautua. Silmät on auki ja ääniinkin jo vähän reagoidaan. Äitikoira voi hyvin, eikä Sohvin lääkekuuri ole vaikuttanut pikkuotusten masuihin tai ruokahaluun. Maitoa riittää seitsemään suuhun erinomaisen hyvin, mutta Sohvin taakkaa helpotetaan hieman tarjoamalla koiravauvoille tuttipullosta maissivelliä.

Toisinaan velli maistuu mainiosti...

... ja toisinaan sitten taas ei ollenkaan.

Kolmannen viikon ehtoopuolella aloitetaan myös jauhelihan maistelu ja annetaan koko konkkaronkalle matokuuri.

Matolääkkeen maistelu saa aikaan hyvin närkästyneitä ilmeitä...

... ja kuplivia naamatauluja =)

Viikon lopulla isoimpien poikien painot lähentelee 800 grammaa ja pikkuväki saa visiitille ensimmäiset ihailijat. Tähän asti laatikolla on vieraillut vain Sohvin kotiväki ja Jutta.

2011-04-20T19:31:00.008+02:00

Elämä pentulaatikon äärellä on senverran touhukasta ja mielenkiintoista, että näppiksen naputtelu ja blogipäivitykset on unohtuneet täysin. Ärripurrilan herkkupennuilla on kaikki hyvin ja ainoa syy hiljaiseloon on blogikirjoittajan tietokoneen välttely =)

Tällä hetkellä pentulaatikon asukit on jo neljäviikkoisia, mutta ennen reaaliaikaan palaamista, pieni kurkistus ensimmäisiin viikkoihin:

Toinen viikko

Sohvin viisikko & ottopojat pötköttelevät tyytyväisinä ja kasvavat tasaisesti. Ottopojilla oli aluksi vatsat vähän sekaisin, mutta tilanne rauhottui canicur & nutriplus-kuurilla. Maitobaarin antimista on nautittu hyvällä ruokahalulla ja vatsavaivoista huolimatta paino on noussut pienin, mutta tasaisin askelin.

Synnytyksen jälkeen Sohvi on ollut koko ajan hyvävointinen ja virkeä. Synnytyksen jälkeistä päivää lukuunottamatta ei lämpöä, vuotoa tai jälkisupistuksia ole ollut. Ruoka on maistunut erinomaisesti, vatsa ollut kunnossa ja maitotehdas pyörinyt täydellä teholla. 28.3. Sohvin vointi muuttui illalla äkisti huonoksi. Alkoi supistukset, joita tuli melko tiuhaan ja tila oli selvästi kivulias. Sohvi kulki häntä roikkuen, selkä köyryssä alakuloisena, eikä oikein jaksanut keskittyä pentuihinsa... Siitä samantien soitto päivystävälle lääkärille, joka ei suhtautunut asiaan kovinkaan vakavasti, eikä varsinkaan halunnut meitä myöhäisillasta vastaanotolleen. Siispä yö odottelua ja heti aamusta soitto omalle lääkärillemme, jonka vastaanotolle pääsimme välittömästi. Otettiin röntgenkuvat , joista selvisi ettei kohtuun ollut jäänyt mitään ylimääräistä. Kohdussa oli kuitenkin runsaasti limaa ja verikokeissa leukkarit lievästi koholla, joten Sohvilla diagnosoitiin alkava kohtutulehdus, kuten olin epäillytkin. Kotiin palasimme huojentunein mielin, antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera. Jo iltapäivällä kipulääkkeen vaikutus alkoi näkyä ja Sohvi oli taas oma iloinen itsensä ja hoiti tunnollisesti jälkikasvuaan. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä, eikä tulehdus ehtinyt päästä valloilleen.

Pikkuväki on autuaan tietämätön äitikoiran vaivasta ja muustakin maailman menosta. Pentulaatikossa nukutaan tyytyväisinä kieli keskellä suuta ja haaveillaan seuraavasta tankkauksesta maitobaarissa.

Tokalla viikolla on edessä ensimmäinen kynsien leikkaus ja pikkuhiljaa odotellaan silmien avautumista. Viikon lopulla, viisikon viettäessä kaksiviikkois-synttäriään punnituksen lukemat näyttää muhkealle:

Suklaahippu 565 g, Suffeli 615 g, Supersalmiakki 603 g, Sukulaku 565 g ja Siirappinekku 519 g.

2011-03-28T08:45:00.008+02:00

Sohvin viisikolla tuli eilen ensimmäinen viikko matkamittarissa täyteen. Pötköt voi hyvin ja pulleasti, joten ehkä tässä uskaltaisi viikkosynttäreiden kunniaksi jo julkistaa keitä he ovat...

Kävi jälleen kerran niin, että pentueen nimeksi tulikin ihan jotain muuta, kuin alunperin oli tarkoitus. Tästa taitaa Ärripurrilassa muodostua ihan vakiokäytäntö =)

Viisikolla oli nimet valmiina, kunnes lauantaisella kauppareissulla katse hakeutui marketin hyllyllä notkuvaan suklaakakkuun... Ja siitä se ajatus sitten lähti. Nimet maistui heti oikeille, joten isännän kanssa päätettiin sen enempää asiaa hautomatta, että viisikosta tulee Herkku-pentue.

Tässä pötkylöitten viralliset nimet ja 1-viikkois mittarilukemat:

narttu Ärripurrin Suklaahippu, 364 g

uros Ärripurrin Suffeli, 381 g

uros Ärripurrin Supersalmiakki, 391 g

narttu Ärripurrin Sukulaku, 376 g

uros Ärripurrin Siirappinekku, 351 g

2011-03-27T18:31:00.001+02:00

Iso nenä ja pikkuinen nenä.

Tuoreen koiraäidin onnea.

2011-03-27T18:18:00.002+02:00

Tiistaina iltapäivällä pentulaatikkoon saatiin kaksi asukkia lisää. Prankster's kennelissä Donna oli synnyttänyt 16.3. peräti yhdeksän pentua ja mennyt synnytyksen jälkeen hieman huteraan kuntoon. Sen enempää miettimättä vastasin Tarun avunpyyntöön ja lupasin ottaa hyväkuntoisen Sohvin hoiviin kaksi pranksters-pienokaista. Onneksi Sohvilla on vahvat äidinvaistot ja se hyväksyi ottopojat oitis hoidokeiksi.

Yhtäkkiä maitobaarissa olikin tungosta! Mutta ei hätää, kaikille riittää tankattavaa... pulleroilla selkä ja niska leviää entisestään.

2011-03-27T17:59:00.005+02:00

Tiistaina pikkuisilla on ensimmäiset 2 vuorokautta takana ja pentulaatikossa pötköttää tyytyväistä porukkaa =) Maitobaarissa on vierailtu ahkerasti ja pullerot nostaa painoaan tasaisesti. Myös äitikoira voi erinomaisen hyvin; jälkipoltot on helpottaneet, ruoka maistuu, vatsa on kunnossa, maitotehdas käynnissä ja mieli virkeänä.

suklaanruskea tyttö on äänekäs tyyppi, varsinainen kiukku-iita...

tumma poika on melkoinen kuulantyöntäjä, vaikkei sisaruksetkaan ihan pieniä ole...

tummempi kaunokki

joukon viimeisin vaan ei vähäisin, pikkuveli

(toinen vaaleampi poika ei ehtinyt kuvaan maitobaari-kiireiltään)

2011-03-27T17:20:00.005+02:00

Sohvin pikkuiset syntyi 59 vrk astutuksesta, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Synnytys sujui ensikertalaiselta hyvin, samoin kuin pentujen hoivaaminen. Lauantai-iltana alkoi olla selvät merkit, ettei pentuja tarvitse odottaa enää seuraavaan päivään. Niinpä yö sitten valvottiin Sohvin seurana... Vähän ennen kolmea Sohvi pyysi ulos, jonne lähdettiin yön hiljaisuutta kuuntelemaan. Melko pian tämän jälkeen alkoi kunnon supistukset ja ensimmäinen pentu syntyi klo 03.55. Pian tämän jälkeen, 04.05 syntyi kuollut, kehittymätön pentu. Heti perässä putkahti ensimmäinen poika 04.07. Tämän jälkeen synnytys etenikin vähän tasaisemmin ja koko touhu oli ohi ennen aamuseitsemää.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

1. klo 03.55 syntyi suklaanruskea tyttö 196 g

2. klo 04.05 kuollut pentu

3. klo 04.07 vaalea uros 182 g, sikiöpussi rikki ja vähän velton oloisena... ehdin jo säikähtää, mutta ihan turhaan =)

4. klo 04.35 tumma poika 195 g perätarjonnassa

5. klo 06.25 tumma tyttö 197 g

6. klo 06.42 vaalea pikkupoika 174 g

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Pikkuiset on virkeitä ja heti ahnaasti maitobaarissa tankkaamassa. Myös tuore äiti voi olosuhteisiin nähden erinomaisen hyvin.

2011-03-27T16:28:00.003+02:00

Pentueen isä on oma kasvattini Duffy, Ärripurrin Teletappi. Duffy on omien koirieni Pösön & Nasun jälkeläinen. Eniten itseäni viehättää Duffyssa sen luonne. Se on kotioloissa mukava ja helppo koira, vilkas mutta hyvähermoinen ja sopivasti itsevarma otus. Duffy on myös luonnetestattu hyvin pistein, kuten myös sen molemmat vanhemmat ja kaksi pentuesisarta. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä ominaisuuksia se jälkeläisilleen jättää... Näyttelyissä Duffy on käynyt hyvin säästeliäästi, koska on hitaasti kypsyvää sorttia ja hieman keskentekoinen edelleen. Näyttelyistä on parhaana tuloksena ERI ja PU3.

Pentueen emä on Pikerinan Sohvi, johon sain lainata jalostusoikeuden. Sohvi on viehättäväluonteinen 3-vuotias neitokainen, jonka olen tuntenut pennusta asti. Olen saanut tutustua Sohviin monissa eri yhteyksissä ja ihastunut erityisesti sen luonteeseen ja vauhdikkuuteen. Ulkomuodollisesti Sohvi edustaa mielestäni hyvää rotutyyppiä ja tervettä rakennetta. Näyttelytuloksia sillä ei ole, koska näyttelyt ei kuulu perheensä harrastuksiin. Sohvi on kuitenkin jalostustarkastettu ja siellä todettu jalostuskelpoiseksi. Luonnetestiinkin Sohvi oli jo ilmoitettu, mutta testi jäi monen sattuman summana suorittamatta ennen astutusta. Edelleen on tarkoitus luonnetestata Sohvi, toivottavasti jo tänä kuluvana vuonna.

Sohvin omistajaa Ritvaa haluan ihan erityisesti kiittää siitä, että sain mahdollisuuden lainata Sohvia omiin jalostustarkoituksiini ja -suunnitelmiini. Tuhannet kiitokset Ritva!

Molemmilla vanhemmilla on terveet silmät ja polvet. Yhdistelmän sukutaulu löytyy Ärripurrien kotisivuilta osoitteessa www.arripurrin.fi

2011-03-26T22:19:00.010+01:00

Ärripurrilan pentulaatikosta kuuluu tuhinaa jälleen =)

Aamulla 20.3. Sohvin masuasukit oli saatu valvotun yön jälkeen maailmaan ja viisikko pötkötti tyytyväisenä pentulaatikossa. Viisikosta 3 on poikia ja 2 tyttöä, kaikki brindlejä vaikkakin hyvin erivärisiä sellaisia.

2010-08-02T14:38:00.002+02:00

Pentulaatikko vaikenee jälleen, uusia villikkoasukkeja odotellessa.
Vauhti-Simolle, Kaarinalle & Nikolle toivotetaan sylintäydeltä
onnea, iloa ja monia yhteisiä, vauhdikkaita vuosia =)

2010-08-02T14:26:00.004+02:00

Sitten onkin jo tiistai, 27.7. jolloin Simo muuttaa uuteen kotiinsa. Ärripurrilan nurmikolla otetaan vielä viimeiset riehulat koko porukalla ja keppileikit mummun kanssa, Kaarinaa ja Nikoa odotellessa.

Illalla lähetetään pikkukoira ruokapussukoineen ja tykötarpeineen Kaarinan sylissä kohti Espoota ja uusia seikkailuja. Ja Ärripurrilaan jää valtava Simo Sukkelan kokoinen tyhjiö.

2010-08-02T14:18:00.002+02:00

Sunnuntaina Simo pääsee ekalle metsäretkelleen. Hihnassa kävelyäkin on jo harjoiteltu, joten varusteiksi otetaan kaulapanta ja talutin, vaikka metsässsä pikkukoira saakin viipottaa vapaana. Ihan kahdestaan mennään, jotta näen miten otus toimii uudessa ympäristössä ilman aikuisten koirien tukea.
Ja hyvinhän se sujuu. Metsä on jännittävä paikka, muttei Simoa yhtään pelota. Uteliaana maistellaan kaikkea, sujuvasti ylitetään puunrunkoja ja oksia ja yritetään kiivetä kivelle tähystämään.
Muurahainen pääsi puraisemaan vatsanahkaan, joka aiheutti pienet hepulit sammalikossa. Mutta eipä sekään juuri menoa haitannut.

2010-08-02T14:08:00.002+02:00

Lauantaina Simo täyttää 8 viikkoa ja näyttää poseeratessaan tältä.
Karkeaa karvaa pukkaa jo kohisemalla, eikä pehmeää pennun höttökarvaa ole missään vaiheessa ollutkaan. Äitikoira Ruuti oli samanlainen pienenä, niukka- ja karkeakarvainen.

2010-08-02T13:40:00.002+02:00

Viimeinen viikko Simon kanssa sujuu touhukkaissa merkeissä ja liian nopeasti. Pikkukoira on melkoinen riiviö, itsepäinen ja vahvalla itsetunnolla varustettu rääpäle, jolla on kerrostalon kokoinen ego. Ja siksi juuri, se on aivan mahdottoman ihana!
Lähestyvää luovutuspäivää ei halua edes ajatella... kovin hankalalta tuntuu juuri tästä otuksesta luopua... *huoks*
Onneksi Simolle löytyi koti, jota mieluisampaa tai sopivampaa ei voisi olla. Ja kun hetken miettii uroksenomistajan riemuja... loputtomia pissamerkkejä siellä ja täällä... sohvanjalassa, yrttimaalla, puhtaissa narulla roikkuvissa lakanoissa, omistajan kengässä ym miellyttävissä paikoissa, ei uroksen kotiinjättäminen tunnukaan enää niin houkuttelevalta =)

Mutta voi tätä katsetta!

Jos oikein tarkkaan katsoo, pienet pirulliset sarvet pullottaa jossain otsanahkan alla...

2010-08-02T13:29:00.003+02:00

Pentublogin päivityksiin pääsi livahtamaan loppumetreillä pitkä paussi. Elämä luovutusikäisen pennun kanssa on sen verran lystikästä, ettei tietsikan ääreen juuri malta pysähtyä =)
Jälkikäteen siis päivittelen tänne Simon viimeiset kuulumiset kantakodista.

Maanantaina olimme käyneet pikkuotuksen kanssa tohtorilassa ja keskiviikkona jo saapui sappihappotestin tulokset. Tulos oli ok, joten siltä osin voidaan huokaista helpotuksesta.

2010-07-20T07:38:00.003+02:00

Viikonloppuna Simo täytti 7 viikkoa ja touhua & tohinaa riitti. Ärripurrilassa oli visiitillä Duffy-eno, isosisko Rymy ja tämän seuraneiti Hirmu. Simo sai hieroa tuttavuutta näiden tilapäisten laumanvahvistusten kanssa, eikä ollut niistä moinenskaan. Vauhti-Simppa huiteli kuuden aikuisen kanssa pihamaalla ihan muina miehinä ja harjoitteli äijänä astumisotteita Rymyyn. Noloa, mutta elämä on....
Maanantaiaamuna siistittiin vähän kynsiä & korvakarvoja ja huristeltiin tohtorilaan sirutukseen ja terveystarkastukseen. Simon ensimmäinen automatka sujui hyvin, mutta äänekkäästi.
Tohtorilassa pikkumies käyttäytyi reippaasti, vaikka jalasta ajeltiin koneella vähän karvaa, otettiin verinäyte ja lopuksi laitettiin vielä siru. Simo sai "terveen paperit" ja molemmat kulkusetkin jo löytyi. Verinäytteestä tehdään sappihappotesti ja sen tuloksia joudutaan odottamaan muutama päivä.
Kotiin Simo Sukkela palasi yhtä kokemusta rikkaampana ja laastari tassussa.

Ei haitannut laastari menoa, vaan kotona laitettiin mummun kanssa heti ranttaliksi.

2010-07-15T21:38:00.004+02:00

Meidän pienestä ihanuudesta on kuoriutunut esiin kauhea riiviö. Ilmekin on sellainen, että otsalohkosta kuuluu koko ajan sursursur, kun kuumeisesti mietitään seuraavaa mahdollista kepposta. Simo ei onnistu enää edes nukkuessaan näyttämään herrantertulta.

Huh hellettä, sanoo Simo... mutta vauhti ei hiljene yhtään. Se on oppinut kaikenlaista, mitä ei vielä tarvitsisi todellakaan osata... portaita se osaa jo kulkea ihan itse molempiin suuntiin, astumisotteita harjoitellaan edelleen ja haukkumalla yritetään saada oma tahto läpi. Hohhoijaa.
Kohta se varmaan jo nostaa koipeakin?

Ja tutkimusretket on pihanurmikolta laajentuneet viidakkoseikkailuihin. Ensi viikolla Vauhti-Simo sitten pääseekin ensivisiitille metsään.

2010-07-12T10:39:00.007+02:00

Päättymättömässä sarjassamme 6-viikkoisen tutkimuksia:

Kamera? Sanoiko se jotain? Jee!

Hypäten vai mönkien yli?

Äitikoiran kanssa tutustutaan agilitytunneliin ja todetaan,
että tätä voi kivasti juosta eestaas peräkanaa.

Huimaako päätä kiipeillessä ja mahtaako tuulla huipulla?

Suuttuukohan Äiti ihan oikeasti, jos vähän maistan sen keppiä?

2010-07-12T10:28:00.004+02:00

Lauantaina Vauhti-Simolla tulee matkamittarissa 6 viikkoa täyteen. Synttärin kunniaksi toinenkin korva on noussut pystyyn ja kuusiviikkoinen cairnintaimi näyttää melko terhakalle =)

Ja kovin on jo vauhdikasta pikkukoiran elämä. Täytyy juosta, jotta ehtii ihan joka paikkaan.

Ja sitten vielä vähän kierroksia lisää!

2010-07-09T23:49:00.003+02:00

8.7. Simo saa tärkeitä vieraita. Tuleva omistaja Kaarina saapuu Eevan kanssa visiitille. Viimeksi Kaarina näki Simon kolmeviikkoisena, joten nyt vastassa onkin jo vähän toisenlainen otus.

Simon kutsumanimikin on jo julkistettu ja se tulee olemaan Vauhti. Kiva ja persoonallinen nimi, joka on tälle kaverille varsin osuva. Sovitaan kuitenkin, että Simo pitää toistaiseksi työnimensä... koska se on jo oppinut vanhan nimensä ja kasvattaja ei meinaa oppia uutta.... Voi voi tätä ihmisen varhaista taantumista =) Tulkoon siis Simosta Vauhti sitten muiden elämänmuutosten myötä.

Kaarina on avannut Vauhti-Simolle jo ikioman bloginkin, josta tulevaisuudessa saadaan lukea kuulumisia. Toivottavasti myös treenipäiväkirjaa sitten joskus, kun lapsuus on vietetty ja on aika aloittaa uudet kujeet.

Vauhti-blogi löytyy osoitteesta: http://vauhdikasta.blogspot.com

(kuva: Kaarina Ostrow)

2010-07-09T23:10:00.006+02:00

Simo viihtyy telttamajoituksessa. Se ei oikein ymmärtänyt pentulaatikon ideaa, joten kyseisestä kapistuksesta luovuttiin jo juhannuksena. Varaston kätköistä löytyi tilalle Ikean pikkuinen (kissan)teltta, joka onkin ollut sille mieluinen majapaikka.

Simo on muutenkin varsin edistyksellinen pikkukoira. Viisiviikkoisena se tekee tarpeensa täsmällisesti paperille... On itseasiassa tehnyt jo neljäviikkoisesta asti paria hutia lukuunottamatta. Meillä on kaikki matot normaalisti lattialla, eikä ylläreitä tarvitse pelätä, vaikka vauvakoira huitelee valtoimenaan huushollissa. Tarpeet tehdään monesti jo uloskin.

Viisiviikkoisena se osaa jo rehvakkaasti ruopia takajaloilla pissittyään ja harjoittelee pontevasti astumista =O Tottapa hyvinkin. Korvakin sillä on jo antennina pystyssä ja toinen nousemassa hyvää vauhtia. Kovin on pikkuvanha tämä tapaus, ihan huvittava suorastaan. Mikähän tästäkin lopulta tulee....... ?

2010-07-09T12:03:00.003+02:00

Päivityksiin pukkaa taas pitkää taukoa, mutta Simo Sukkelan valtakunnassa on kaikki hyvin edelleen =)
Simpan kanssa ollaan vietetty kesälomaa ulkoilmaelämästä nauttien. Säät on niin lämpimät, että pikkukoira voi ulkona ottaa varjossa pienet päikkäritkin temmellyksen ohessa.
Neljäviikkoinen cairnilapsi on reipas vesseli ja melkoisen tohkeissaan uudesta ulkomaailmasta.

Ja vauhtiakin jo piisaa !

2010-06-28T00:28:00.005+02:00

Juhannuspäivänä Simo viettää 4-viikkois synttäreitään ja meitä hemmotellaan ihanalla kesäsäällä. Simo pääsee tutustumaan ulkoilmaelämään todenteolla .

Sosiaalistumisharjoituksia on jatkettu ihmisvieraiden ja oman lauman aikuisten koirien kanssa, eikä pikkukoiralla näyttäisi sen suhteen mitään ongelmia olevan. Lelun kanssa välillä jo vähän riehaannutaankin ja Lelu rakastaa Simoa, kuten pentuja yleensäkin.

Simo suhtautuu kaikkeen uteliaasti, mutta järkevästi. Vielä ei ole tullut vastaan asiaa, joka oikein pelottaisi. Tyytyväisen ja tasapainoisen tuntuinen pikkuotus, jolle elämä on yhtä suurta tutukimusretkeä.

Juhannuksena puhkesi ensimmäiset hampaatkin, mutta vielä vieraiden varpaat sai olla ihan rauhassa. Kunhan tästä viikko vierähtää eteenpäin, on meno ja meininki jo päässyt valloilleen.

Juhannuksena harjoiteltiin kuitenkin jo ekat tapporavistukset Ikean pehmohiiruun.

Ja Simo on myös kova poika antamaan tassua, kesken viidakkoseikkailunkin =)

2010-06-27T23:33:00.004+02:00

Tässä Sumon kehityksen tärkeät merkkipaalut parilta viime viikolta:
12.6. avautui silmät
16.6. vakaa näyttää 1008 grammaa, pönäkästä ulkomuodosta huolimatta noustaan jo oikeasti tolpilleen ja mönkiminen alkaa muistuttaa kävelyä
17.6. Sumo alkaa ottaa aktiivisesti kontaktia, aistit on viimein kunnolla avautuneet
18.6. pentulaatikosta pyritään yhä tarmokkaammin omille retkille tutustumaan elämän pikkuihmeisiin. Kehon hallinta on tosin vielä hakusessa ja mieli kirmaa vauhdikkaammin kuin kroppa, jonka seurauksena mennään nenälleen tämän tästä
19.6. Sumo täyttää 3 viikkoa ja saa tulevan perheensä ensivisiitille, pikkukoiran meno on vielä melko rauhallista...

... Kehitys on kuitenkin huimaa tässä vaiheessa elämää!
Pari päivää myöhemmin mennä viipotetaan jo kuin vanhat konkarit. Harjoitellaan jo juoksuaskelia ja pukkihyppelyäkin. Leikitkin onnistuu jo paremmin, kun kroppa tottelee... kuvassa tekniikkaharkkoja pallon kanssa MM-kisojen hengessä =)

Äitikoira seuraa levollisena pikkukoiran puuhia. Nasu & Lelu on nekin päässeet jo hieromaan tuttavuutta pentulaatikon asukin kanssa. Molemmat on pikkukoirasta varsin ihastuksissaan. Nasu-mummua tosin kiinnostaa enemmän Sumon lelut kuin Sumo itse... Mutta aina ipanalta voi naaman ja pyllyn pestä muun touhun ohessa. Lelulle jää sitten leikittäjän osa, joka sopii sille kuin nenä päähän.

Kutsumanimi Sumo on vääntynyt Simoksi, eikä pikkukoira enää edes muistuta sumopainijaa. Olkoon Salainen Agentti siis Simo, kunnes perhe keksii mieleisensä nimen.

Simon opinto-ohjelmaan on sisältynyt myös matolääkkeen maistelua, kynsien leikkausta, reviirin laajentamista muualle asuntoon, painiharjoituksia, murinaharjoituksia, kiinteän ruuan maistelua ja ulkoilman haistelua sylistä käsin.

22.6. Simo painaa 1212 grammaa ja on utelias, aktiivinen pikkukoira touhua täynnä. Ja sitten tapahtuu ensimmäistä kertaa se pieni, liikuttava ele... Simo tepastelee ilahtuneena vastaan ja tervehtii villillä hännänheilutuksella. Tämän eleen näkeminen ensimmäistä kertaa on aina yhtä hieno hetki! Ja kerran tämän opittuaan, iloista hännän tervehdysvispaamista riittää aina kun tavataan.

2010-06-27T23:09:00.002+02:00

Pentulaatikossa on edelleen kaikki hyvin, vaikka kuulumisia ei olekaan päivitetty puoleentoista viikkoon. Tuttu ilmiö, joka toistuu aina, kun pennut lähtee liikkeelle... Aika menee pentujen puuhastelua ja kehitystä ihastellessa. Siinä unohtuu tietokoneet ja telkkarit, kun paras luonto-ohjelma pyörii omassa kodissa 24/7. Ja näköjään on ihan sama, onko pentuja yksi vai useampi =) Yhdessä on työtä vähemmän, mutta kaiken vapaa-ajan sen kanssa saisi silti kulumaan. Ja toisaalta, ainokaisen kanssa täytyy touhuillakin vähän enempi, kun ei sillä ole niitä sisaruksia kavereina.

Mutta hyvin täällä siis voidaan, niin pikkuotus kuin äitikoirakin.

2010-06-18T23:09:00.002+02:00

Valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti & poika ottaa rennosti ja elämä on leppoisaa muillakin, kun yöunet on taattu. Sumolla on painokäyrät tapissa... keskiviikkona ylittyi kilo ja mörssäri täyttää parin päivän päästä vasta 3 viikkoa. Maitobaarissa taidetaan tarjoilla tällä kertaa jotain supermuskelimaitoa?
Pikkuotus näkee jo paremmin ja äänimaailmakin on avautunut, koska se alkaa reagoida ympäristöönsä. Jaloilleenkin se on päässyt ja kävelyä harjoitellaan huojuvin jaloin. Tästä alkaa ne pentulaatikon mielenkiintoisimmat vaiheet, kun kehitystä tapahtuu nopeaan tahtiin ja pikkukoiraan alkaa saada kontaktia. Se on aina yhtä jännittävää ja ihanaa aikaa =)

2010-06-14T23:25:00.002+02:00

Meidän pullerolla on silmät auki. Ikkunoista näkee siis vihdoin sisään ja aika sielukas katse pikkuotuksella onkin =)
Tyyppi täytti lauantaina kokonaista 2 viikkoa, avasi synttärin kunniaksi silmät ja täräytti punnituksessa vaakaan lukemat 815 grammaa. Maitobaarissa on siis tankattu ahkerasti ja pikkuotus alkaa muistuttaa sumopainijaa. Taidammekin kutsua Salaista Agenttia Sumoksi, kunnes joku keksii sille jonkin järkevämmän kutsumanimen.

Pentulaatikossa vallitsee edelleen rauha ja letkeä meininki, joten raportoitavaa ei juurikaan ole. Paitsi se, että Ruuti & Sumo muutti jo puolivälissä viime viikkoa työhuoneeseen asumaan. Pentulaatikkoa on yleensä pidetty ensimmäiset kolme viikkoa makkarissa ja pentujen lähdettyä liikkeelle, ne on siirretty majailemaan omaan huoneeseen. Sumo alkoi kuitenkin harrastaa äänekästä yöelämää, joten se sai muuttaa omaan huoneeseen äitikoiran kanssa jo etuajassa. Tyyppi on sen verran ovela, että nukkui inahtamatta aamusta iltaan kuin oikea herranterttu. Mutta kello kun löi 12 yöllä, alkoi laatikossa käsittämätön mölinä ja ähellys. Pari yötä valvottuamme yökyöpeli sai makkarista häädön ja rauha palasi taloon.

2010-06-05T20:07:00.003+02:00

Meidän minikoiralla tuli matkamittarissa ensimmäinen viikko täyteen. Tyyppi voi hyvin ja entistäkin pulleammin. Se pötköttelee pentulaatikossa leppoisasti hipihiljaa. Laatikosta kuuluu korkeintaan tyytyväistä tuhinaa tai suun maiskutusta, kun maitobaarin antimet maistuu erityisen namilta.
Vaaka näytti viikon ikäiselle pullerolle tasan 500 g, eli juhlamokka-koko on jo saavutettu =)

1-viikkois virstanpylvään kunniaksi voidaan jo julkistaa tyypin tuleva, virallinen nimikin.
Nimeksi piti ensin tulla ihan jotain muuta... Mutta kun hepun syntymäaika on täsmälleen klo 0.07, ei nimeksi voi laittaa mitään muuta kuin
Ärripurrin Salainen Agentti.

2010-06-02T11:32:00.004+02:00

Keskiviikkoaamun punnitus: Poitsulla ikää 4 vrk ja vaaka näyttää 408 g.
Paksukainen elää yltäkylläisyydessä ja elämä hymyilee.

2010-06-02T01:22:00.001+02:00

Ruuti on kyllä maailman paras ja asialleen omistautunein Äiti! Ja autuaan onnellinen sellainen.
Tohelon järkevämpi sivupersoona on taas puhjennut kukkaan äitiyden myötä.

2010-06-02T01:05:00.003+02:00

Aika pian kävi ilmi, ettei tällä kaverilla ole mitään hätää. Ekan vuorokauden jälkeen tyyppi alkoi notkua maitobaarissa useammin ja paino nousi kohisten. Se on hiljainen ja tyytyväisen oloinen pötköttäjä.

Tässä tyyppi on nukahtanut kesken mönkimisen. Etujalat on edelleen matkalla jonnekin.

Ja nallen kainalossa otetaan turvalliset torkut, jos äitikoira on lähtenyt jalottelemaan.

Vajassa kolmessa vuorokaudessa koiranalku on nostanut painoaan lähes 100g syntymäpainosta, joten pulleasti voidaan.

Nyt uskaltaa jo huokaista helpotuksesta =)

2010-06-02T00:48:00.002+02:00

Pikkuotus on ollut ensihetkistä asti varsin jäntevän ja reippaan oloinen tyyppi. Maitobaarissa se viihtyi kuitenkin melko harvoin ja siksi olinkin aluksi pikkuisesta vähän huolissani... Se oli hiukan unelias ja tankkasi turhan harvoin. Kuitenkin se söi ihan itse ja pysyi tississä kiinni kuin liimattuna. Maito ei vaan maistunut riittävän usein.

Muutenkin, kun pentuja on vain yksi ja tällainen tilanne meillä aivan uusi, huolestuu lähes kaikesta mahdollisesta. Saako ainokainen maidon herumaan? Tarviiko se ärsykkeitä syödäkseen, kun ei ole kavereita tuuppimassa ja ryömimässä yli? Kun emä on melkoinen maitotehdas, saako ainokainen tissit tyhjennettyä? Ellei saa, iskeekö nisätulehdus ja maito menee kokkareiksi? Jne jne jne....

Ja ihan turhaa huolestumista! Mutta sellainenhan valvonut & väsynyt ihminen on... turhanmurehtija =)

2010-06-02T00:29:00.005+02:00

Pennun isä on Norcairn's Cotton Eyed Joe eli Lego. Oma kimppaurokseni ja tanskantuontimme, jolla näyttelyistä 2 x SERT. Lego luonnetestataan heti sen täytettyä 2 v.
(kuva: Tiina)

Emä on meidän ikioma Ruuti eli Ärripurrin Tehotyttö, jolla on näyttelyistä ERI ja lte 174 +++ laukausvarma.

(kuva: Mika Huolman)

Ja tässä pariskunnan aikaansaannos, brindle poika, joka putkahti maailmaan 59 vrk astutuksesta 29.5. klo 00.07. Pikku-ukko syntyi peräpää edellä ja painoi syntyessään 228 g.

2010-06-02T00:05:00.002+02:00

Ärripurrilan pentulaatikossa on taas tuhinaa.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä 29.5. Ruuti synnytti yhden uroksen ja yhden nartun.
Narttupentu valitettavasti menehtyi synnytyksessä. Molempien pentujen liikkeet tuntui pontevina vielä samana päivänä, joten elossa olivat molemmat. Narttu syntyi kuitenkin sikiöpussi rikki, takajalat edellä ja jäi toisesta takajalasta vielä kiinni synnytyskanavaan. Jouduin kääntämään pentua ja auttamaan sen ulos. Sainkin sen nopeasti ja nätisti autettua maailmaan, mutta silti liian myöhään. Pieni oli menehtynyt, eikä sitä saatu enää elvytettyä.

Surullista, sillä tyttöä oli kovasti toivottu ja odotettu juuri tästä yhdistelmästä. Olisimme mielellämme jättäneet sen kasvamaan kotiin äiti- ja mummukoiran seuraksi. Tällä kertaa tämä toive ei kuitenkaan täyttynyt.
Meillä on kuitenkin hieno pikkupoika ja tyytyväinen emo, joiden elämää pentulaatikossa saamme seurata. Iloitsemme siis siitä mitä on saatu, eikä murehdita sitä mitä olisi voinut olla.

2009-05-02T18:24:00.002+02:00

Kuten aina pentujen kanssa, aika menee kuin pikakelauksella ohi. Kahdeksan työn ja ilon täyteistä viikkoa pikkukoirien kanssa on ohi.
Valtaisat kiitokset jälleen vanhemmilleni & Hennalle, jotka auttoivat nelikon hoidossa. Äidille ihan erityinen kiitos uurastuksesta "kenneltyttönä" !
Pienille Rakkaille eli Aapolle, Pikelle, Epulle & Mörkölle perheineen toivotetaan oikein onnellista yhteiseloa ja paljon yhteisiä vuosia.
=)=)=)=)
Pentulaatikko vaikenee toistaiseksi.

2009-05-02T18:11:00.003+02:00

Sunnuntaina oli lähtövuorossa nelikon viimeisenä Eppu Touhupeppu. Eppu oli reipas ja tomera pikku-ukko, eikä sitä haitannut yhtään, vaikka sisarukset olikin jo lähteneet. Hiljaa ja kiltisti se nukkui yön ja puuhasteli päivän tyytyväisenä aikuisten koirien kanssa.
Eppu eli Menninkäinen muutti Helsinkiin Tuhkasen perheen iloksi. Epulla on kaverina 6-vuotias Nakke-cairn, joka on Nasu-mummun pentueveli. Ärripurrilan sukulaiskoiria ja tuttuja ihmisiä siis. Epulle vaaka näytti 2.3 kg lähtöpäivänä.

Ja sitten olikin pesä tyhjä ja Ärripurrilaan laskeutui rauha.

2009-05-02T18:03:00.002+02:00

Lauantaina oli lähtövuorossa Pike eli Mörrimöykky. Pike muutti Helsinkiin Marjan & Hanen silmäteräksi. Kuulantyöntäjäneitosemme lähtöpaino oli 2.7 kg.

Lauantai-iltana Mörkö saapui jo ekalle visiitille. Nelikosta oli jäljellä enää Eppu, jonka leikkikaverina Mörkö viihtyi muutaman tunnin, kun oma emäntä palaveerasi työasioita.

2009-05-02T17:39:00.005+02:00

Sitten saapui perjantai 17.4., joka oli pötköjen 8-viikkois synttärin aatto. Karvalapsilla oli edessä muutto uusiin koteihinsa ja kasvattajalla vähän haikeat tunnelmat...

Ensimmäisenä nelikosta lennähti maailmalle Aapo, joka muutti melkein naapuriimme Hukan perheen iloksi. Voi sitä pienten emäntien riemua, kun äitinsä kanssa saapuivat noutamaan omaa AapoUunoMörökölliään =) Lähtötohinoissa Aapo unohtui punnita, mutta arvelen herran lähtöpainon olleen n. 2.7 kg.

Myöhemmin illalla oli Mörkön vuoro pakata eväskassi ja lähteä maailmalle. Kovin kauaksi ei Mörkökään muuttanut.... Neiti on sijoituskoirani ja asustelee Lahdessa Hennan & Hirmu-cairnin kaverina. Mörkö tulee siis jatkossakin olemaan Ärripurrilan lauman osa-aikainen jäsen.
Mörkön lähtöpaino oli 2.4 kg.

2009-05-02T17:14:00.002+02:00

Hurlumhei pentulaatikolla on hiljentynyt jo pari viikkoa sitten, mutta viimeisen viikon kuulumiset kantakodissa päivitetään tänne näin jälkijunassa...
Pötköjen viimeinen viikko Ärripurrilassa sujui vauhdikkaasti ja riehakkaasti (yllätys, yllätys...). Kaahauksen ja painimisen lisäksi ohjelmassa oli korvakarvojen nyppimistä, tassukarvojen siistimistä, kynsien leikkausta, pöytätreenejä ym. lähdön valmistelua.
Keskiviikkona 15.4. pötköt pakattiin kevythäkissä autoon ja vietiin ajelulle. Määränpäänä oli eläinlääkäri, jossa karvalapset pääsi tarkastukseen ja sirutukseen. Nelikko istui autossa hipihiljaa ja käyttäytyi tohtorilassakin esimerkillisen reippaasti. Pötköt sai terveen paperit ja todistukseen vielä erikseen maininnan "hyväkuntoiset ja pirteät pennut". No pirteitä ovat olleet... ihan överiksi asti. Voi autuus niitä hetkiä, kun nelikko sammuu unten maille =)
Kuvassa Pike päikkäreillä.

2009-04-13T22:27:00.012+02:00

Sunnuntain kiltteyskohtauksen jälkeen pikkuväki palasi maanantaina normaalikuvioihin. Ärripurrilassa oli käynnissä varsinaiset Hullut Päivät... ehkä jopa tavallistakin hullummat. Pääsiäisteemaa mukaillen päivä oli kasvattajalle yhtä piinaa ja kärsimysnäytelmää aamusta iltaan.

Silppurit vauhdissa.

Mäyräkoirako? Ei, vaan kiihtynyt pötkö, joka venyy uusiin ulottuvuuksiin haukkuessaan.

Kaikki irtain pöllitään silmän räpäyksessä.

Tauotonta meteliä ja riehulaa riittää.

Ja vähän lisää sitä samaa.

Meininkiä kuvastaa sekin, että pötköt näyttää joka kuvassa tältä.

Tai tältä.

Tai tältä.

Söpöstelykuvia on turha edes toivoa.

Sitten viedään jo sukatkin jalasta.

Ja kun yhtä kieltää, on lopputulos tämä.

Kolme sukkarosvoa jalassa kiinni.

Onneksi huomenna pääsee ansiotyöhön lepäämään.

2009-04-13T21:34:00.006+02:00

Sunnuntaina ärripurrilaan saapui kovasti odotettuja vieraita ja karvalapset pääsi todelliseen syyniin. Penskoihin kävi tutustumassa Jago-isän kasvattaja, isoisä-Pösön kotiväki, Nasu-mummun kasvattaja & Muumi-westien emäntä Tuula, joka näki elämänsä ensimmäiset cairnpennut.

Penskat tietysti nautti saamastaan huomiosta ja touhukkaasta päivästä. Kaiken puuhastelun seurauksena riiviöt oli poikkeuksellisen rauhallisia ja onnistuivat näyttämään varsinaisilta herrantertuilta. Ne seisoivat tyylikkäinä trimmipöydällä tarkasteltavina ja käyttäytyivät muutenkin varsin mallikelpoisesti.... vieraskoreaa porukkaa, sillä totuus on toisenlainen...
Yläkuvassa tytöt ja alakuvassa pojat - oikeita wannabe-kullanmuruja.

Kiitokset mukavasta sunnuntaiehtoosta Tarulle, Tuulalle, Annelle, Jarille & Jutalle. =)

On erityisen hauskaa, että niin moni sukulaiskoiran omistaja on nämä pötköt käynyt katsomassa. Edellämainittujen lisäksi pentulaatikolla on vieraillut mm. McPippanilan Tiina ja isäkoiran omistaja Maija. Kiitos ihan kaikille vierailijoille kivoista visiiteistä & hienoista tuliaisista, joita olemme saaneet kassikaupalla.

2009-04-11T18:17:00.005+02:00

Pötköillä on tänään 7-viikkois synttärit. Sen kunniaksi otettiin viralliset poseerauskuvat.
Hannalle kiitokset kuvausavusta! =)

Ärripurrin Mörökölli

"Aapo"

Ärripurrin Mustanaamio

"Mörkö"

Ärripurrin Mörrimöykky

"Pike"

Ärripurrin Menninkäinen
"Eppu"

2009-04-10T21:05:00.002+02:00

toivottaa Pike & muut ärripurrit

2009-04-10T20:34:00.002+02:00

Touhua ja tohinaa riittää edelleen... ärripurrilassa kaikki on vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun. Aktiiviset pikkuotukset on opetelleet avaamaan lipaston alalaatikot ja harrastaneet kehonrakennusta siirtelemällä isoja mattoja eestaas. Eräänä päivänä lähti eteisessä liikkeelle matto, jonka päällä kökötti trimmauspöytä. Pöytä oli jo matkalla keittiöön, joten parikiloisessa pennussa on voimaa kuin pienessä kylässä. Kovasti on äherretty myös kirjahyllyssä kirjallisuuden parissa ja tarmolla osallistuttu lattian moppaukseen. Tytöt varsinkin siivoaa mielellään, mutta Aapo on sen verran äijä, ettei lämpene moppaukselle.

Jotta omatoimisilla pötköillä riittäisi mielenkiintoista (ja sallittua...) puuhasteltavaa, kaivettiin kätköistä esiin viihdykkeeksi kissan rapinapussi. Muut sisarukset yritti vain tehdä pussista silppua, mutta Mörköpä osasi touhuta sen kanssa vaikka mitä. Mörköstä pussi oli tosi jännä ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.... Kunnes joku sisaruksista meni ja kusi pussiin valtameren. Rapinapussi on matkalla kaatopaikalle palveltuaan hyvin kolme terroristipentuetta.

2009-04-10T20:29:00.002+02:00

Nimitysuutisia: Menninkäisestä tulee Eppu. Pikku-ukon uusi kutsumanimi vahvistettiin viime viikolla. Kuvassa Eppu riehuu velipojan kanssa, Eppu oikealla.

2009-04-07T09:05:00.005+02:00

Toiset tanssii tähtien kanssa, mutta ärripurrilassa on ihan omana ohjelmanumerona

Tanssii tätien kanssa.

Tässä lienee tanssiin kutsu.

Sitten hymyä huuleen ja menoksi.

Ympäriympäriympäri.

Lanteet letkeäksi ja naminami.

Askel askel hyppy. Askel askel hyppy.

Hieman epäselväksi jää, onko kyseessä rumba vai samba.

Vakiotanssien tyylikkyys on tästä kuitenkin kaukana.

Mummu toimii sirkuksen ohjaaja-juontajana.

Taustalla on täysi härdelli käynnissä, joten päätämme lähetyksen

näihin hetkiin & näihin tunnelmiin.

2009-04-06T11:12:00.004+02:00

Lauantaina tuli matkamittarissa 6 viikkoa täyteen, joten sen kunniaksi tuoreet naamakuvat & painot.

Ärripurrin Mörökölli on saanut kutsumanimekseen Aapo ja elopainoa pikkumiehellä 1822 g.

Ärripurrin Mustanaamio on jo pitkään ollutkin Mörkö ja neitoselle vaaka näytti 1802 g.

Ärripurrin Mörrimöykky on Pike ja edelleen nelikon kuulantyöntäjä lukemilla 1958 g.

Ärripurrin Menninkäinen ei ole vielä saanut kutsumanimeä, mutta ärripurrilassa sitä puhutellaan Pikku-Ukoksi nimitysuutisia odotellessa. Ukko on ollut nelikon pienin koko ajan, vaikka silläkin on painoa muhkeat 1590 g.

"Pikkuiset" on siis olleet ruoka-aikaan kotona, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Niille on maistunut kaikki hyvin, eikä kiinteän syömistä ole tarvinut juurikaan harjoitella. Kunhan on tökännyt kupin nenän alle ja katsellut, kun se tyhjenee =)

Ja siltikin, vaikkei nälkää tarvitse nähdä ja kiinteää sapuskaa syödään kuin vanhat tekijät, pikkuväkeä suututtaa valtavasti se, että

Maitobaari on kiinni ja sen hanat suljettu ! Järkyttävää !!

Synttäripäivänä tämä asia suututti pikkuväkeä niin, että se nousi kapinaan ja protestoi asiaa äänekkäästi koko päivän. Tyhmät synttärit, kun ei pääse edes baariin ! Vesi on pahaa ja kuppikin on ihan väärän värinen !!

Vesi kyllä menee alas paremman puutteessa, mutta Aapon piti kupille aina haukkua hetki, ennenkuin siitä saattoi juoda. Tämä kupin komentaminen loppui, kun keltainen kuppi vaihdettiin vaaleanpunaiseen. Kuppi siis todellakin oli väärän värinen =)

Onneksi maitobaari unohtui pian ja hermoja raastava huuto loppui sunnuntaina.

2009-04-06T10:39:00.008+02:00

Hiljaisista & leppoisista pötköistä on jäljellä enää vain muistot. Tilalle on tullut neljä rähisevää riiviötä eli normaalia terrierilasta. No, harvinaisen pitkään ihanaa hiljaisuutta & seesteisiä hetkiä näiden kanssa riittikin..... *huoks*

Kun kiukku ja riekkuminen menee ihan överiksi, otetaan avuksi hoitotädit. Äiti-Ruutilla alkaa nimittäin olla huumorintaju pötköjen kanssa loppu, mutta Lelu & Mummukoira pitää huolen koirantaimien koulimisesta ja viihdyttämisestä.

Pötköt rakastaa Lelua ihan erityisesti ja välillä sekin meinaa olla nelikon kanssa pulassa, vaikka sukkela & ketterä otus onkin.

Mummunkin kanssa yritetään riehua, mutta hammastelut jää yrityksen tasolle. Mummu sanoo itsevarmana penskoille, että onhan näitä riehuloita nähty ja putsaa niiltä pyllyt, mikä pikkuväkeä harmittaa. Mummuun ei ihan uskalla hampaita kokeilla, joten parempi vaan terottaa naskaleita kaverin kinttuun.

Ja sitten voikin taas jatkaa armotonta menoa Lelun kanssa.

Jos penskat meinaa mennä ylikierroksille, Mummu saa ne rauhottumaan. Nasun ei tarvi niitä edes komentaa... riittää, että se saapuu paikalle ja pikkuväki menee ihan veltoksi.

Nasu taitaa tuumata, että nämä riehulat oli sitten tässä. Ja oliko tässä muka joku ongelma?

Tuskin... mummuauktoriteetti kehiin, niin loppuu se turha kikkailu.

2009-04-06T10:01:00.006+02:00

Ja taas on blogin päivityksiin livahtanut puolentoista viikon tauko =/
Ylimääräistä vapaa-aikaa (esim. läppärin räpeltämiseen) ei liikaa jää... siitä pitää huolen pötköt ja pentulaatikolla vierailijat, joita ärripurrilassa on käynyt sankoin joukoin. Vierailijathan on varsin tervetulleita ja tärkeitä jo pentujen sosiaalistamisenkin vuoksi... Vaikkei näiden pötköjen sosiaalisuudessa mitään ongelmaa ole. Kaikki ihmiset on ihania, eikä niitä tarvitse yhtään ujostella.

Jossain välissä pötköt ehti täyttää viisi viikkoa ja nyt on jo kuudeskin täynnä. Pötköjen valtakunnassa on edelleen kaikki hyvin. Suu on täynnä naskalihampaita, joilla nikerretään kaikkea mahdollista. Vauhtia & toimintaa on tullut tuhat prosenttia lisää... tällaiset seesteiset pötköttelyhetket alkaa olla harvinaista herkkua....

Viisiviikkoinen Muru (Mörrimöykky) oli hetken aikaa "vapailla markkinoilla", kun siitä tehty varaus peruuntui. Parissa päivässä Murulle löytyi kuitenkin uudet, omat ihmiset ja samalla Muru nimettiin Pikeksi.

Edistyksellisenä neitokaisena Mörkö yrittää jo nostaa korvansa pystyyn. Kavereilla vielä lerpattaa.

Joka päivä on jotain uutta jännää ja reviiri laajenee. Huushollista on tutkittu joka nurkka ja kolmella aikuisella koiralla on täysi työ näiden neljän villikon kaitsemisessa. Kuvassa tytöt on löytäneet aarteen, jonka jakamisesta ei päästä yhteisymmärrykseen.

2009-03-26T21:30:00.007+01:00

Karvalapset voi edelleen hyvin, vaikka blogin päivityksissä on ollutkin puolentoista viikon tauko... Monenmoiset velvollisuudet ja kasvattajan sairasloma on vierottaneet tietsikasta ja nettielämästä lähes täysin. Tässä kuitenkin tiivistettynä viime viikon tapahtumia:

Perjantaina pötköt muutti asumaan olohuoneeseen väljempiin tiloihin. Muutto ei juurikaan aiheuttanut hämmennystä pikkuväessä ja lisätila otettiin tehokkaasti käyttöön. Vauhtia & vaarallisia tilanteita alkaa riittää, vaikka pötköt on edelleen harvinaisen hiljaista ja leppoista porukkaa.

Lauantaina pikkuväki täytti kokonaiset 4 viikkoa. Poseerauskuvat jäi kaikessa hötäkässä ottamatta, vaikka eräät on hyvinkin kuvauksellisia...

... ja eräät sitten ei ole =) Yläkuvan kaunokki on Muru (Mörrimöykky) ja alemman naamakuvan alien on Mörkö (Mustanaamio). Mörköä kiinnostaa enemmän kameran tekniset ominaisuudet ja maku, kuin kuvauskohteena söpöstely.

Pienet rottakoirat harjoittelee tuleviin tehtäviin Ikean tuliaisella. Tapporavistuksia treenataan ahkerasti pehmohiireen ja kaverin niskanahkaan. Kuvassa mallia näyttää Menninkäinen. Viikonloppuna puhkesi kulmahampaat ja nyt pikkuriiviöillä on jo suu täynnä naskaleita. Kiinteää ruokaa on harjoiteltu syömään ja ruoka hupenee lautaselta jo kiitettävää tahtia.

Edellämainittujen lisäksi opinto-ohjelmassa on ollut runsaasti kaikenlaista pikkuaskaretta ja vapaavalintaisia aineita. Kynsiä on leikattu, matolääkettä maisteltu, tarpeita tähdätty paperille kohtuullisella osumatarkkuudella, painittu, leikitty, harjoiteltu haukkumista, tutustuttu lauman muihin aikuisiin koiriin, viihdytetty vieraita ja keksitty äitikoiralle viihdykettä.

Ruutin onneksi pienten paristoista loppuu lataus melko lyhyeen... ainakin vielä toistaiseksi.
Ja pikkuväen mielestä Ruuti on kyllä ehdottomasti maailman paras Äiti.

2009-03-15T10:58:00.007+01:00

Karvalapsilla tuli eilen matkamittarissa kolme viikkoa täyteen ja pentulaatikossa alkaa olla tohinaa. Pikkuväki on selvästi aloittanut jonkinlaisen leikkikoulun.

Mörrimöykkyä kiinnostaisi maailma laatikon ulkopuolella.

Vielä ei rohkeus kuitenkaan riitä tutkimusmatkan aloittamiseen.

Leikkikoulun opinto-ohjelmassa on nujakoinnin alkeita.

Kaverin nenästä saa valtavan kivan otteen.

Häntä on metka uloke myös.
Sitä opetellaan jo heiluttamaankin,
mutta enimmäkseen se toimii sisarusten saalistuskohteena.

Nujakointiin liittyy oleellisesti kaverin taputtelu tassulla.

Menninkäinen näyttää mallia.

Taputtelua seuraa kaverin vastaisku,

töötti nenään.

Ruuti-äitiä mokomat touhut vaan haukotuttaa.

2009-03-13T22:55:00.006+01:00

Pentulaatikossa alkaa olla jo vähän ilmeikkäämpää väkeä, kun nelikolla on silmät auki ja äänimaailmakin avautunut. Kävelyä harjoitellaan huojuvin jaloin, kaverin häntää & korvia maistellaan ja ekat murinatkin on jo kuultu.

Neiti Mustanaamio on se joukon pärisijä,

joten se sai kutsumanimekseen

Mörkö

Kovin on verkkaista pikkuväen elo edelleen,
mutta vielähän tässä ehtii ranttaliksi laittaa.

Pötköt on oikeita kullanmuruja.

2009-03-08T11:11:00.005+01:00

Lauantaina karvalapsilla tuli 2 viikkoa matkamittarissa täyteen. Pentulaatikossa on edelleen rauhallista ja pikkuväelle avautumassa uusi maailma. Mörrimöykkyä lukuunottamatta kaikilla on silmät sirrillä. Ensimmäisenä ehti Mustanaamio, jonka sielunpeileihin pääsi kurkistelemaan perjantaina.
Alla pikkuisten tuoreet poseeraukset.

Mörökölli

Mustanaamio

Mörrimöykky

Menninkäinen

2009-03-05T09:11:00.002+01:00

Pötköt päiväunilla sotilaallisessa järjestyksessä. Vasemmalta Mörökölli, Menninkäinen, Mustanaamio & Mörrimöykky.
Kaikki pötköt on alustavasti varattu.

Ylpeä Äiti & Mustanaamio matona.

2009-03-04T10:55:00.002+01:00

Pentulaatikosta ei mitään järisyttäviä uutisia... Pötköt on pulleita ja leppoisia, valtakunnassa kaikki hyvin edelleen =)
Kaikki pennut on jo ylittäneet puolen kilon "haamurajan", eli tuplanneet painonsa (ja enemmänkin). Mörrimöykky ylitti rajan sunnuntaina ja eilen Menninkäinenkin viimeisenä siirtyi 500 gramman kerhoon.

Keskiviikkoaamuna punnittiin tämmöisiä lukemia:
1. Mörökölli 591 g
2. Mustanaamio 596 g
3. Mörrimöykky 649 g
4. Menninkäinen 533 g

Pentueen kuulantyöntäjäneiti Mörrimöykky oli juhlamokka-kokoa jo sunnuntaina.

2009-03-01T18:26:00.003+01:00

Pentulaatikossa vallitsee edelleen letkeä meininki... Ylhäällä Mörrimöykyn tyylinäyte.
Nelikon matkamittarissa tuli eilen ensimmäinen viikko täyteen =)
Juhlia vietettiin maitobaarissa tuttuun, jokapäiväiseen tapaan. Ja ihan turhaan ei pikkuväki ole tankannut...
Sunnuntain aamupunnituksen lukemat:
1. Mörökölli 485 g
2. Mustanaamio 483 g
3. Mörrimöykky 524 g
4. Menninkäinen 444 g

Ja mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Tytär & äiti lepää.

2009-02-27T16:37:00.003+01:00

Ärripurrilan lastenhuoneessa on edelleen rento meininki:

Ruuti ei turhia ressaa.

2009-02-26T12:43:00.002+01:00

Pentulaatikosta kuuluu enimmäkseen tyytyväistä tuhinaa. Ruuti hoitaa aarteitaan ja on seesteisen onnellinen pikkuäiti.

Menninkäinen nukkuu ihan tosissaan, otsa rutussa.
Kun kolmikko käpertyy unosille äidin kainaloon tai yhdeksi kasaksi...

Neiti Mustanaamio ottaa torkut ihan omalla tyylillä tai partioi yksinään ympäri laatikkoa. Muutenkin neiti on varsinainen kiukku-iita. Se komentaa tissiä maitobaarissa, ellei palvelu pelaa toivotulla tavalla ja harjoittelee haukkumisen kaltaisia ääniä jo viiden vuorokauden ikäisenä. Pentulaatikossa se seikkailee omilla retkillään ja ähertää itsensä väliseinän yli valtavalla tarmolla. Mikähän tästä otuksesta tulee.....

2009-02-25T11:54:00.006+01:00

Tänä aamuna otettiin karvalapsista ensimmäiset poseerauskuvatkin. Samalla päätin nimetä pennut, vaikka se hieman uhkarohkeaa ehkä onkin... (minäkö taikauskoinen?). Nimet on kuitenkin olleet olemassa jo pitkään ja pikkuisia on tylsä nimittää vain syntymäjärjestyksen tai sukupuolen mukaan. Tässä siis nelikon tuoreet poseeraukset ja nimitykset:

Ärripurrin Mörökölli

tummempi uros, joka syntyi pennuista ensimmäisenä

Ärripurrin Mustanaamio

toisena syntynyt narttu, jolla rinnassa valkoinen merkki

Ärripurrin Mörrimöykky
kolmantena syntynyt narttu, pennuista suurin

Ärripurrin Menninkäinen

neljäntenä syntynyt uros, pennuista pienin ja vaalein

2009-02-25T11:35:00.004+01:00

Keskiviikkoaamuna pentulaatikossa näyttää tältä... valtakunnassa siis kaikki hyvin.

Värieroja alkaa näkyä pikkuisen enemmän ja maitobaarin antimista on nautittu ahkerasti.

Aamupunnituksen lukemat:

1. 355 g

2. 359 g

3. 376 g

4. 334 g

Jäntevät koiranalut mönkivät ympäri pentulaatikkoa ja tämä tutkimusmatkailija eksyi jo väliseinän yli väärälle puolelle laatikkoa parikin kertaa.

2009-02-24T19:45:00.002+01:00

Tänään pikkuiset pakattiin kuumavesipullon ja nallen kanssa laatikkoon, laatikko & Ruuti autoon ja nenät kohden eläinlääkäriä. Karvalapset pääsi elämänsä ensimmäiselle autoajelulle, vaikkeivat tainneet siitä vielä paljon iloa irti saada... Pennut voi edelleen hyvin ja pulskasti, mutta eläinlääkäriin jouduimme lähtemään kannusten poistoa varten. Molemmilla neitokaisilla oli syntyessään takakannukset, neitosella nro 1 molemmissa jaloissa ja neitosella nro 2 vain toisessa. Toimenpide oli nopea ja harmiton. Toinen neitokaisista ei inahtanutkaan ja kotimatkalle päästiin vartissa kolmea turhaa kannusta kevyempänä.

2009-02-23T13:32:00.001+01:00

Ruutin mielestä lastenhoito on ihanaa, mutta aika uuvuttavaa puuhaa. Väsy tulee vähemmästäkin.

2009-02-23T13:25:00.002+01:00

Nämä kaverit tietää, että maitobaari on aina auki... Ja sen kyllä huomaa pömpän koosta.
Painot maanantaiaamuna:
1. 291 g
2. 274 g
3. 291 g
4. 273 g

Sumopainijoita! =)

2009-02-23T13:11:00.005+01:00

Sunnuntai menikin näitä uusia perheenjäseniä ihmetellessä. Pentulaatikossa vallitsi hiljaisuus ja ihana rauha. Pikkuotukset pötköttävät tyytyväisinä hipihiljaa.

Voi tätä tuoreen Äidin Onnea!

2009-02-23T12:50:00.004+01:00

Synnytys alkoi ja eteni nopeasti. Lauantai-iltana kymmenen aikaan laatikossa tuhisi tyytyväinen nelikko ja tuore koiraäiti. Kaikki sujui hyvin ja helposti, pennut oli isoja ja virkeitä. Pentulaatikossa siis kaikki erinomaisen hyvin.

klo 20.10 syntyi brindle uros 232 g
klo 20.30 brindle narttu 224 g (peräpää edellä)
klo 21.28 brindle narttu 260 g
klo 21.44 brindle uros 242 g

Melkoisen tasainen nelikko siis.
Ruuti on luonteva ja tyytyväinen pikkuäiti. Se hoitaa pötkylöitä erinomaisen hyvin ja varmoin ottein. Tässä uudessa roolissa höselöstä kuoriutuu esiin mitä järkevin koira... aivan mahtava otus!

2009-02-23T12:39:00.002+01:00

Lauantaina, 57. vrk, alkoi sitten tapahtua... Lämmöt laski alas ja Ruuti alkoi ottaa rennosti. Se köllötteli rauhallisesti makkarissa omissa oloissaan ja käänsi vain kylkeä välillä.

2009-02-23T12:29:00.002+01:00

Ruuti oli koko odotusajan tyytyväisen ja hyvävointisen oloinen.... Joskin melkoisen pönäkässä kunnossa siihen nähden, että ultrassa näkyi neljä pentua. Hyvin Ruuti jaksoi kuitenkin masuaan ulkoiluttaa ja kyyditsi masuvaavoja reippaasti ravaten h-hetkiin asti.

Tässä masu 57 vrk astutuksesta.

2009-02-23T12:08:00.005+01:00

Ruuti kävi tapaamassa hurmaavaa cairnherra Jagoa joulunpyhinä. Pariskunnan ainokaiset treffit järjestettiin Kotkassa tapaninpäivänä.
Pentueen vanhemmat näyttää tältä:

isä: Prankster's Iago, näyttelyistä 2 x SERT

emä: Ärripurrin Tehotyttö, näyttelyistä ERI

Tapaaminen sujui hienosti ja pian Ruutista alkoikin jo näkyä tiinehtymisen merkkejä.... Ultrassa käytiin asia vielä varmistamassa ja sitten saatiinkin ihan luvan kanssa ryhtyä odottamaan pikkuruuteja.

(Jagon kuva: Sassa & Ruutin kuva: Mika Huoman)

2009-02-23T12:04:00.001+01:00

Vuoden hiljaiselon jälkeen pentulaatikossa on taas tohinaa.
Ärripurrilaan syntyi cairnpentue 21.02.09.
Tervetuloa kurkistelemaan pentulaatikon kuulumisia.

2008-02-06T19:44:00.000+01:00

Yksi pieni, mutta merkittävä jakso Ärripurrilan elämässä on ohi.

Neljännen pentueen pienet sydämenvaltaajat on saatettu maailmalle.

Sydämellinen kiitos korvaamattomasta avusta "kenneltytöilleni"

Äidille & Hennalle,

jotka osallistuivat isolla työpanoksella pentueen hoitoon.

Pentulaatikko vaikenee toistaiseksi.

2008-02-06T19:38:00.000+01:00

Viisikosta on jäljellä enää rakas Lelu, joka jää kotiin kasvamaan ja ilahduttamaan Ärripurrilan elämää.
Jatkossa Lelun kuulumisia voi lukea Ärripurrien omasta blogista:
http://arripurrit.blogspot.com

2008-02-06T19:29:00.000+01:00

Sunnuntaina oli sitten viimeisenkin karvalapsen vuoro lentää pesästä. Peppi matkasi Vaasaan Ahosen perheen silmäteräksi. Kuvassa Lelu & Peppi testaa Pepin uuden hihnan kestävyyttä.

Onnellista ja aurinkoista yhteiseloa Pepille & Ahosille!

2008-02-06T19:21:00.000+01:00

Sitten saapui perjantai, helmikuun ensimmäinen päivä, jolloin oli Dannyn vuoro muuttaa pois kantakodista. Dannyn uusi koti on Mäntässä Sannan & äitinsä Jaanan, sekä muun perheen ilona.
Dannyllekin toivotetaan onnellisia päiviä oman perheensä parissa!

2008-02-06T19:02:00.000+01:00

Keskiviikkona vietettiin karvalasten 8-viikkois synttäreitä. Synttäreillä paitsi riehuttiin ja leikittiin hippaa (josta ei ehditty saada kuvaa), pelattiin myös palloa. Peppi näyttää mallia pallonkäsittelystä.

Lelukin innostui pallopeliin, mutta joukon pienimmälle pelaajalle pallon koko tuotti hankaluuksia... Vaikka kuinka venyttää suuta, ei tennarista saa otetta....

Onneksi palloilu on tekniikkalaji ja fiksut pärjää aina. Lelulla on pallon kuskaamiseen ihan oma tapa.

Synttäreillä Dannysta kuoriutui esiin äijä ja se yritti harjoitella astumisotteita Pepin kanssa. Häveliäisyyssyistä johtuen tästä nolosta yrityksestä ei ole kuvaa. Ja hammastahan Danny lopulta sai siskoltaan, joka otti raskaasti pannuun pikkumiestä.

Synttärin kunniaksi piti tietysti myös liputtaa. Lelun korva paraatiasennossa.

2008-02-06T18:27:00.000+01:00

Berttan & Mimmin lähdettyä elämä Ärripurrilassa rauhoittui huomattavasti. Kolme riehulaa on kuitenkin lähes puolet vähemmän kuin viisi (tämä on ärripurrilan omaa matikkaa).

Ihan huopatossutehtaassa ei kuitenkaan eletty vieläkään, kuten kuvistakin voi päätellä......

Peppi & Lelu vauhdissa. Lelu on ihan kierroksilla ja ilme kuin vauhkolla hevosella =)

Sitten Peppi & Lelu vaihteeksi vähän nujakoi.

Ja sitten nujakoidaan vähän lisää.

Ja vielä vähän hammastellaan.

Lopulta ollaan hetki kiltisti ja korkeintaan imeskellään kaverin korvaa.

2008-02-06T18:12:00.000+01:00

Pentublogin päivitykset laahaa taas pahasti jäljessä. Viimeinen viikko karvalasten kanssa oli melkoisen vauhdikas ja lisäksi flunssa yritti kellistää Pikkumamman, josta syystä tarmo ei riittänyt enää netissä roikkumiseen. Valokuvaaminenkin osoittautui päivä päivältä työläämmäksi koska jaloissa hääri aina pieni ja hivenen agressiivinen kuvausassistentti.

Kuvan assari on Lelu, joka yrittää viedä kameran käsistä.

Päivitetäänpä viimeisen viikon tapahtumat pentulaatikon äärellä vielä näin jälkikäteen...

2008-01-27T22:07:00.000+01:00

Tänään on ollut tolkuton silppuripäivä. Sanomalehdet revitään päreeksi heti kun silmä välttää. Ja kun jäädään kiinni itseteosta, loihditaan karvanaamalle syytön ilme. Tässä kuvassa Lelu ei ole tehnyt mitään pahaa.

Myöskin Mimmi on ihan viaton.

Sitten lavastetaan tilanne & syyllinen, vaikka harhautusyritys jääkin aika alkeelliseksi...

Paperivarasto hupenee silppureiden toimesta uhkaavasti, mutta niin hupenee Ärripurrilassa väkikin.

Tänään lähti yksi silppureista uuteen kotiinsa.

Mimmi muutti Kantvikiin Muurisen perheen silmäteräksi. Kuvassa prinsessa tuittupää vielä odottelee korvakarvatrimmiä.

Mimmille & uudelle perheelleen toivotetaan onnellista yhteiseloa !

2008-01-27T00:01:00.000+01:00

Lauantaina Bertalla olikin jännä päivä.... Edessä oli muutto Tampereelle uuteen kotiin, Tuijan & Jarmon iloksi. Porukan kehittyneimpänä ja itsenäisimpänä Bertta oli valmis jättämään kantakodin turvallisen lauman.

Tutut nurkat piti tutkia vielä tarkkaan läpi.

Ja antaa Ruutin pehmorotalle viimeiset tapporavistukset.

Velipojan kanssa rähistiin puruluusta.

Jossain välissä elämä veti pienen ärripurrin vähän vakavaksi ja sitä piti istua ihan miettimään.

Sitten Tuija & Jarmo jo saapuikin ja toivat mukanaan Bertan pedin, jota piti heti testata.

Taisi Muumi-äiti aavistaa mistä on kyse, koska Bertta sai siltä tänään aivan erityistä huomiota... Muumi on jo viisikkoon melkoisen kyllästynyt, eikä niiden seurassa juurikaan viihdy. Tänään se kuitenkin hoivasi Berttaa ja lepäili sen kanssa kahdestaan Bertan uudessa pedissä. Mahtoiko koiraäiti jättää jäähyväisiä pikkuiselleen...

Bertalle & uudelle perheelleen toivotetaan onnellista yhteiseloa ja paljon yhteisiä vuosia!

2008-01-26T23:37:00.000+01:00

Äitiyslomaviikolla Ärripurrilassa on riittänyt vierailijoita joka päivälle ja jopa useampi lähetystö per päivä. Osa vieraista on laitettu töihin; kynsiä leikkaamaan, tassukarvoja siistimään, häntiä trimmaamaan ym mukavaa. Korvakarvat piti nyppiä ihan itse... oijoi sentään.

Kuvassa Berttan korvat vielä odottelee siistimistä.

Ärripurrilassa ollaankin kiitollisia kaikille lukuisille vieraille paitsi talkooavusta myös siitä, että pennuilla on eväinä maailmalle lähtiessään aimo annos mukavia elämänkokemuksia ja sosiaalistaminen hyvällä mallilla.

Ja kyllä näitä söpöläisiä vieraille esittelee ihan mielellään....

Peppi & Mimmi

Peppi

Danny - tuuliviiri rauhaton...

2008-01-26T23:10:00.000+01:00

Perjantaina karvalapset pakattiin autoon ja huristeltiin eläinlääkärintarkastukseen & sirutukseen. Viisikon mielestä se oli tyhmää touhua ja äänekästä protestia pukattiinkin ilmoille koko matkan ja toimituksen ajan. Paitsi Bertta & Lelu, joiden mielestä turha poraaminen on tosi noloa.

Tarkastus sujui hyvin ja viisikolle myönnettiin terveen paperit. Sitä juhlistettiin kotona tarjoamalla pikkaraisille viimeinen satsi matolääkkettä & kenneltytölle kahvit.

Illalla viisikko oli jo entisellään nujakoimassa ja vieraita viihdyttämässä. Kuvassa painii viisikon porausjaoston ylläpitäjät, Danny & Peppi.

Alakuvassa porausjaosto lakisääteisellä juomatauolla äitikoiran vesikupilla.

Jännän päivän päätteeksi viisikko sammuikin kuin saunalyhty. Lelu näyttää mallia rennosta lepoasennosta.

2008-01-26T22:30:00.000+01:00

Keskiviikkona viisikko vietti 7-viikkois synttäreitään ja torstaina otettiin sen kunniaksi viralliset poseerauskuvat. Kuvausapuna meillä oli pentujen kummitustäti Hanna ja tomera kenneltyttö Nyksy 7 v. Torstaina saapui viisikon rekkaritkin postissa, viime tipassa mutta kuitenkin ajoissa =)

Tässä poseeraa Bertta:

Tässä miniatyyri Lelu:

Tässäpä Peppi:

Ja tässä Danny:

Ja sitten Mimmi:

Viisikon mielestä kuvaushommat taisi olla vähän tylsiä....

2008-01-22T23:40:00.000+01:00

Kasvattaja on viikon äitiyslomalla ja viisikolla on tänään ollut oikea puuhapäivä.

On pidetty pöytätreenit, huvitettu vierailijoita, retkeilty ympäri huushollia, painittu cairnien kanssa, silputtu pissapaperit tuhanteen kertaan ja riekuttu ihan muuten vaan.

Menoa ja meinikiä alkaa olla melkoisesti. Tylsiä hetkiä ei ollenkaan.

Kaiken muun touhun lisäksi Mimmi kuivaharjoitteli matkustamista ja päätti ottaa kuljetusboxissa prinsessapäikkärit ylhäisessä yksinäisyydessään.